Elämä kallista, Kuolema vielä kallimpaa!

Olen tässä hoidellut muutaman ystävän ja läheisen asioita, vapaaehtoisesti heidän pyynnöstään.

Kävi niin ikävästi että yhdeelle heistä tuli sitten parasta ennen päiväys täyteen ja hän lähti pois keskuudestamme. Odotettavissahan se asia oli ollut jo pitkään, sillä se  peto joka hänen elinvoimansa vei, ei juuri kovinkaan montaa ole säästellyt koskaan. Keuhkosyöpä  yleensä tappaa kantajansa vaikka mitä tekisi.

Mutta jos oli syövän hoito ja elämässä selviäminen yleensä kallista, niin on kuoleman satonsa korjattua jälkeenjääneillekin siitä vielä kuluja, eivätkä ne aina ole sieltä pienimmästä päästä.

Kyllä monenmoista palvelua tarvitaan ennenkuin jälkeenjääneet voivat aivan rauhassa ryhtyä elämään omaa elämäänsä keskittyen siihen kaikkein oleellisimpaan, eli suremiseen.

Täytyy  järjestää siunaustilaisuus ja muut siihen kuuluvat asiat, hankkia hautausluvat, pappi, kappeli siunaustilaisuutta varten, arkku ja kukat sekä seppeleet mahdollisesti vielä uurna, mikäli vainaja halusi tulla tuhkatuksi, tietenkin sitten tuhkaustoimitus täytyy varata myös. Sureville omaisille jotka pitkästä matkasta tulee, varataan muistotilaisuuteen syötäviä ja juotavia, eikä pidä unohtaa kakkuja ja kaffeetakaan. Jää sitten parempi mieli kotimatkalle.. Ja sitten ettei ihan  tykkänään hommat loppuisi kesken, niin kolmen kuukauden sisällä pitää suorittaa perukirjoitus , hoitaa sukuselvitykset ja kaikki se vaatimat asiapaperit ja luvat., eikä sittenkään vielä kunnolla pääse suremaan ennen kuin on verottaja muistanut kirjein, eikä siinä kirjeessä lue sanallakkaan, että ottaisivat osaa suruun.

Ainoa mihin verottaja ottaa osaa, peräti vielä mielellään on se, se hyvä jota jaetaan muutenkin niukasta pesästä. Rahaa se tahtoo verokarhu, jos se vähänkin haistaa että hunajaa on pesässä, niin osansa se tahtoo ja joskus myös ennakkoon, vaikkei mitään olisi edes jaettu..

Sitten hieman kustannuksista.

Lähdetään olettamasta että vainajalta jää tilille tonni ja vanha kohtuukuntoinen pieni omakotitalo ja siinä kaikki vanhoja vaatteita lukuunottamatta. Vainaja on toiminut seurakunnan palveluksessa vuosikausia ja maksanut  kirkollisveronsa ja muut kymmenyksensä säntillisesti!

Mutta siitäkään huolimatta hän ei saa alennuksia, ei edes henkilökunta-alennusta siunauspalveluistaan!!

Kappelin vuokrat peritään täysimääräisenä 75.-

Samoin papille maksettavat rahat.

Vainaja halusi tuhkauksen, joten uunimaksua kertyy yhteensä 300,- Suurehkoa maksua perustellaan ulkopaikkakuntalaisuudella, kun ei pikkupaikkakunnalla kuitenkaan ole krematoriota, ei tälläinen kai ole sallittua? Edelleenkään edes henkilökunta-alennuksia ei anneta..

Sitten  kun arkkua sisältöineen, säilytetään pari viikkoa kylmiössä, siihen asti että uuni saadaan lämmitettyä, niin sekin maksaa melkein 120,- Silläaikaa kalliilla rahalla hommatut kukkavihkot ja seppeleet on heitetty jo roskiin tai kompostiin..

Tähän päälle arkku ja uurna, sekä palvelut 700,–2500,- ja enemmänkin jos erehtyy oikein kalliiseen hautuutoimistoon menemään. Kyllä useassa paikassa osataan surulla rahastaa, surutta!

Tässä tapauksessa oli kaikilla, jopa vainajalla eläessään sentään järki mukana ja ekoarkku.fi oli edullisin vaihtoehto täysin palveluin.

Mutta ei tässä vielä kaikki…

Vieraat täytyy kestitä. Kestitystäkin on monen hintaista ja laatuista

Sanotaan nyt  kestitys 25 hengelle,  niin hintahaarukka menee siinä 300- 3000 euroa.. jopa ylikin.

Sitten kun hommat on tässä mallissa että siunaukset on toimitettu ja muistelukestit on pidetty, niin luulisi jo oltavan selvillä vesillä, mutta eikös mitä !

Sitten odotellaan laskuja ja uurnaa, ei niitä samantien saada mukaan, no laskuilla ei niin kiire olis, mutta parin viikon päästä ajele hakemaan uurnaa ja ala selvittää minne se jemmataan.

No jos se pannaan kirkkomultiin niin kulua on tiedossa lisää, täytyy maksaa hauturille ja seurakunnalle  uurnapaikasta, erikseen. Tai voi sen käydä ripottelemassa mereen tietylle paikalle, mitähän sekin maksanee? Kai sitäkään ei ilmaiseksi voi tehdä, aluevedet lienee kallistakin?

Nyt jo luulisi olevan asiat reilassa. No höpö-höpö!

Nythän se vasta rahastus alkaakin, kun täytyy ryhtyä suunnittelemaan perukirjoituksia. Hommataan sukuselvityksiä ja virkatodistuksia, otetaan pankista tiliotteita ja kutteja, Pitää vanhoilta heiloilta ja entisiltä vaimoilta, ympäri maata ja maailmaa, pyytää lupa jakamiseen, selvittää velat ja varat lapset ja lapsenlapset ja kaikki mahdollinen. Ja rahaa kuluu. Riippuen toimituspaikasta ja toimituksen laadusta ja määrästä, homma maksaa 500 – 2500  tai ylikin..euroa ja pankkiireilla tai notaareilla, oikein kuola suusta valuu kun he käsiään hykerrellen laskeskelevat kuinka paljon he voisivat hommasta rokottaa, eikä siihen asiaan merkkaa yhtään mitään se oliko vainaja ollut pitkäänkin pankin asiakas tai vaikkapa osakas. Eikä bonuksia kerry siitä hommasta!

Joko nyt päästään vihdoin rauhaan ja rauhassa suremaan.

No ei !!

Sitten pitää tehdä veroilmoitus, tietenkin eihän verokarhu muuten osaa verottaa ja jokaista osakasta erikseen vielä..

Eikä siinäkään vielä riittävästi, sanotaanpa nyt että vainaja jätti jälkeensä talon joka jaetaan neljälle ja jokaisen  perintöveroarvonosuus on vaikkapa 50000, niin makselepa sitten vaan vero tuosta summasta, se tekee sitten  n 2500,- / hönö puoliso taitaa jotain alennusta saada, mutta??

No eihän sitä pientä mökkiä voi jakaa, eli ei kaikki siihen mahdu kerralla asumaan jolloin perintö myydään.

Jos sattuisi niin onnellisesti käymään että sille löytyisi irtorahaa omistava ostaja joka maksaisi mökistä vaikkapa kohtuulliset 250000,-, niin sitten pitää maksaa myyntivoittoveroa 30% joka taasen määräytyy siten että  siitä summasta puolet josta maksettiin perintöveroa, on hankintahintaolettama jolloin siis jokainen hönö taas maksaa valtion pohjattomaan kirstuun 11250- euroa ja tämän lisäksi kiinteistön ostaja maksaa ostoksestaan 4% varainsiirtoveroja 10000,-

Yhteensä siis siitä mökistä valtio nettoaa veroina ja maksuina, kuuskymmentäviistonnia(65000,-) plus kiinteistöverot päälle!

Osallistuisipa edes osaan kuluistakin , mutta ei!

Ja ihan varmasti vielä tässä pitäisi jatkona olla joitain muita kuluja, jotka nekin peritään jälkeenjääneiltä, mutta nyt alkaa jo ¤¤ &%¤#####”#¤¤%%; maan siinä määrin, että on pakko lopettaa tältä erää ja..

Näin asioiden ollen;

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen varakkaan tai köyhän pitäisi tehdä Wahlroosit, ja muuttaa kirjansa Ruotsiin!

 

kuningasjätkä

3 kommenttia artikkeliin “Elämä kallista, Kuolema vielä kallimpaa!”
  1. avatar Saara Finni sanoo:

    Kirjoitat:
    ”Kappelin vuokrat peritään täysimääräisenä 75.-

    Samoin papille maksettavat rahat.”

    Tuo oli minulle täysin uutta, että papille täytyy kuoleman junan lähettämisestä maksaa. Eikös niillä ole kuukausipalkka? Pitääkö niille sen lisäksi maksaa erikseen joka sanasta.

    Harmi, että on yö, en voi nyt kysyä tämän seurakaunnan papilta, paljonko ruuumispuhe maksaa. Teen sen huomenna.
    Täytyypä vielä varoittaa jälkeenijääviä, etteivät missään tapauksessa erehdy kutsumaan pappia paikalle.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      No tässä nimenomaisessa tapauksessa ei tosin papille tarvinnut maksaa kun pappi oli vainajan lähimpiin ystäviin kuuluva henkilö, mutta kylläpä se vaan niin menee, että kun siunattava on ulkopaikkakuntalainen, niin papillekin tulee kuluja jotka pitää korvata, on se sielun sinaaminen niin kallista ettei sitä kuudenkymmenen vuoden kirkkoverokertymillä voi korvata.

      Kaikkein eniten kuitenkin ottaa päähän tuo kaikki sellainen mikä on lakisääteistä, kuten perukirjoitus, niistä kun saa rahastaa ihan mielinmäärin.Lakisääteisissä maksuissa pitäisi olla lain säätelemät hinnatkin!
      Ja sitten nää uudet säännöt joiden mukaan jos vainaja eläessään on ollut vaikkapa aiemmin viisikymmentä vuotta sitten naimisissa ja eronnut, niin vielä pitää sukuselvitykseen pyytää ex vaimolta lausunto vastustaako hän pesänjakoa ja onko hänellä jotain vaateita siihen??

    • avatar Erkki Strömberg sanoo:

      Kautta aikain on ilmeisesti papeilla ja kanttoreilla sun muilla suntioilla ollut oma hinnoittelunsa. Kun veljeni vuonna 1967 meni avioon oli morsion ja sulho saman seurakunnan jäseniä jossa vihkiminen suoritettiin. Silti kanttori yritti periä ”soittomaksua” kirkon häätilanteesta mytta se tyssäsi kaiketi kun siskoni puuttui asiaan.
      Vuonna 1918 isäni vei isänsä kanssa hautaan pikkusiskonsa puolivuotiaana nälkään ja kylmyyteen kuolleen vauvan. Hauta kaivettiin suntion antamalla lapiolla ja sitten suntio vaati kolme markkaa rahaa kirkonkirjoihin laittoa varten ulkopaikkakuntalaisesta kuolleesta.
      Tänäkään päivänä ei kirkonkirjoista löydu tätiäni eli isäni pikkusiskoa joka on haudattu jonnekin pohjanmaan rautatie-risteysasema paikkakunnan hautuumaahan. Suntio laittoi rahat omaan taskuunsa.
      Papithan on mauttineet ammoin kaiken mahdollisen ruoka ja kahviedun, lestaatiolaiset vielä vaatineet ”tyttöseuraakin” seuranpidon lisälystiksi.

css.php