Voi Jumalan pyssyt ja puukuulat , osa 2

Kyllä tämä ihmisen elämä ja varsinkin kuolema on sitten hauskaa..

Kun kaikella rahastetaan surutta,… surullakin…

Kun mikään ei riitä viranomaisille, virkamiehet vaativat  toimittamaan paperia paperin perään, pitää olla laskelmaa ja arviota jälkeenjäävistä omaisuuksista, ikäänkuin vero – ikeen alla eläneillä niitä omaisuuksia olisi yllin kyllin jaeltavaksi sinne sun tänne.

Tässä sitä on saanut kuolleen ystävän puolesta tehdä täysipäiväistä työtä 24/7 putkeen jo kolmatta viikkoa, ilman minkäänlaista palkkaa.Eikö tälläisen vapaaehtoisen selviitelijän palkkakin kuuluisi lakisääteisesti olla saatavissa?

Nooh– tosin en minä sitä palkan vuoksi teekään, vaan hyvää hyvyyttäni, ettei köyhän kaverini leski joutuisi ahdinkoon, ja verojen ja turhien maksujen takia velkakierteeseen..

Perunkirjoitus se se vasta onkin hauskaa ja energiaa kuluttavaa hommaa, oli se ja sama missä se tehdään, niin olkoonkin että on kyseessä lakisääteinen homma, niin siinäkin hommassa rahastetaan kaikesta, siis kaikesta mistä voidaan ja vielä hieman lisäksi..

Ensin homma alkaa siitä kuinka paljon oli vainajalla rahaa tilillään kuolinpäivänään, siitä menee prosentit perunkirjoittajille, sitten seuraavaklsi katsotaan ilmoittajan tulot.

Ajatelkaas kun minä, täysin perikunnan ulkopuolinen henkilö olisin joutunut ilmoittajan ominaisuudessa maksamaan toimenpidemaksut omien tulojeni mukaan, no onneksi sentään  vainajan leski jaksoi ilmoittaa pesän perukirjoitukseen , mutta lesken tulojahan siinä sitten alettiinkin syynätä.

Kuuluuko leski johonkin ruokatavaraketjun bonuskorttijärjestelmiin, onko ”tuloja ” eli siis liikaa maksettuja hintoja..niistä, oliko vainajalla ”tuloja” bonuskorttijärjestelmistä jne, alkoivat kysymykset tupsahdella alkuun, tai oliko kenties tuloja osuuspääomista ja osuuspääomaa yleensä jemmassa?  Ja eikun selvittämään niitä..

Hitto että ottaa pannuun..

Sitten paljonko olikaan vainajan tilillä rahnaa kuolinpäivänä, siitä tarkka selvitys että osataan ottoprosentit laskea tismalleen..

No entäs sitten ilmoitajana toimivan lesken tulot, ettei vaan jäädä saamapuolelle maksuissa.. Ja kaikkea muuta mukavaa, kyseltiin oikeusaputoimistossa, kun se kuitenkin pesän varoihin nähden oli edullisin vaihtoehtopaikka perunkirjoituksen tekoon.

Vainaja elässään oli ollut pitkään jo Osuuspankin jäsen, mutta ei silläkään mitään merkitystä ollut, täysihinta olisi perukirjoituksesta pitänyt maksaa, oikein lässähdellen tippui kuola HartolanOsuuspankin johtajan suupielestä pöydälle kun hän kululaskelmaa allekirjoittaneelle selvitti puhelimessa.

Samoin muutama muu nk.”riippumaton”  selvittäjä toimitti  selittäessään kuinka paljon ja mistä syystä mikäkin maksaa selvitystyössä jota lakisääteisen perunkirjoituksen tekemiseen tarvitaan..

Siis jännä juttu, ku kyseessä on lakisääteinen asia, niin kuluja ei kuitenkaan ole lakisääteisesti määrätty, vaan jokainen tekijä saa hommansa itse määrittää hinnaltaan mieleisekseen?

No, eipä tassä kaikki, pitää selvittää vielä varat ja velat, kiinteistön arvot ja muut, ettei vaan hyvästä ja yltäkylläisyydesta nautintonsa saava verokarhu jäisi osattomaksi, sehän se on sellainen veitikka joka ottaa osansa aina hyvästä, muttei osallitu mitenkään silloin kun huonosti menee!

Lukuunottamatta raharikkaita kuten ruotsiin muuttanutta  Bjöörn Waalroosiia jotka kuitenkin kaikesta huolimatta taitavat keinot saada voittoa ja hyvikkeitä verottajalta, tappioistaankin..

Eipä siinä sitten mikään auttanut, piti leskiparan vaan hommata asiantuntijalausuntoja ammatti-ihmisiltä  huonokuntoisesta kiinteistöstä sun muusta omaisuudesta jota vainaja jälkeensä jätti.

Ja rahaa paloi summista summiin, kun kaikki haistelivat rahan hajua, lesken viimeisten ropojen huvetessa tuosta vaan herrakansalaisten ammottaviin taskuihin bonuksina tekemättömistä työponnistuksista….

Mutta mitäpä tästä kaikesta jä tosiasiassa käteen?

Kokemusta! 

Sillä minulla ainakin on taipumusta siihen että otan jokaisen vastoinkäymisen opikseni. Ja käytän niistä saamaani oppia seuraavissa tilanteissa hyödyllisesti hyväksi.

Miten kivaa onkaan kun seuraavan kerran näihin asioihin  paneutumaan joutuessani voin kaivella muistilokeroista opit ylös, tarvitsematta uudelleen opetella kaikkea.

Joten voinen syvällä rinta-äänellä kertoa oppineeni jälleen jotain, vaikkakin kantapään kautta.

Mutta toisaalta hieman kylla VITUTTAA tälläinen puljaaminen jota pitää tehdä lakisääteisyyden nimissä.

Olisipa vähintäänkin kohtuullista että tälläiset lakisääteiset tehtävät suoritettaisiin hieman enempää inhimillisyyttä osoittaen viranomaisten puolesta.

Sillä kuolema on meillä kuitenkin vieraanamme aina, siitä emme pääse yli emekä ympäri, niin se vaan on, sillä niin kauan kun lisää ihmisiä maailmaan syntyy, entisiä myös kuolee, se on luonnollinen maailman kiertokulku.

Kai siihen sopii muutama hetki inhimillisyyttäkin.

 

Vai onko maallinen mammona ja rahan tekeminen tärkeintä taivaan alla?

2 kommenttia artikkeliin “Voi Jumalan pyssyt ja puukuulat , osa 2”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Ei perunkirjoituksen tekeminen nyt mitään avaruustiedettä ole. Jos henkilö on asunut Suomessa koko ikänsä, hoitanut asiansa suht normaalisti. Pankista saatilitiedot/velat. viimeisestä verotuksesta mahdollisen omaisuuden verotusarvot, khranvirastosta tai maistraatista todistuksen pesän osakkaista, lääkäriltä kuolintodistuksen/hautausluvan. Siis jos ollaan tavallisessa kunnassa, eikä Hartolan kuningaskunnassa, missä mikään ei tunnu pelaavan millään tasolla. Tosin omat vaikeutensa on kun ja jos tilanne tulee eteen ensimmäistä kertaa. Internetistä taitaa saada jo valmiit pohjat lomakkeelle. Olen samaa mieltä pankkien/asiamiesten ahneudesta hinnoittelussa, kas kun lähiomainen ei voi parunkirjaa tehdä, vaikka osakkaat olisivat kuinka yksimielisiä. Lomakkeen laatimisen hinta tuntuu olevan sama, vaikka osakkaat hankkisivat kaikki tarvittavat tiedot (on kokemusta).

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Sepä se.., Mutta kun kyseinen kaveri on asunut ulkomaillakin ja vaimonsa myös, niin siinäpä sitä onkin sitten selviteltävää ja kun on vielä sattunut olemaan aiemmin yli viiskytvuotta sitten naimisissakin ja eronnut edellisestä vaimostaan, niin selvitäs nyt sitten jälkeenjääneeltä joukolta että oliko se pesä jaettu silloin erossa tasan vai onko se entinen ex vaimo myös pesän osakas. Nää on niitä uusia EU määräyksiä joita suomalaisten pitää ensinenässä totella, vaikka muut maat viittaavat niille kintaalla.
      Eikä tämä ole vain Hartolan persaukisen kuningaskunnan ongelma. Koko Päijät-Häme tuntuu olevan aivan sekaisin. Nyt sitten kun pesällä on varoja käytössään satanen,joka sekin on annettu S-marketin pesämunaksi, täytyisi hommata monen sadan euron arvoiset lausunnot kaatumaisillaan olevan mökin käyvästä arvosta, että verokarhuveitikka osaa verottaa oikein. On se kumma kun jokavuosi verottajalta tulee kiinteistöverolappu maksettavaksi, eivätkä ne silti tiedä mikä on käypä arvo talolla. siitä’ pitää olla ulkopuolisen selvitys vielä lisäksi?

      Kyllä minä oon sitämieltä, että jos kellä on jonkinkaan verran omaisuutta ja kuolema alkaa kolkuttelemaan, niin hankkiutukaa äkkiä eroon kaikesta heti, kun ei ole mitään mistä ottaa, niin ottakoot mitä saavat tai ei mitään.
      Itse lapsettomana ja vähin sukulaisin, tulen kyllä pitämään huolen siitä että kyllä tää persaukinen kunta saa hoitaa perukirjat sun muut arviot, multa ei tule jäämään senttiäkään kenellekään jaeltaviksi! Mä käyttelen kaiken itse surutta, nääs jos eivät kykene hautaamaan niin kärrätkköön kaatopaikalle tai ekokemille polttoon..

css.php