Kesälomalla Suomessa

Jo joutui armas aika ja kesäloma kultainen..

Pitkään olimme puolisoni kanssa suunnitelleet kesälomaa, ihan vaan kotimaassa, sillä mitäpäs me tavallinen kansa kantaisimme rahojamme ulkomaille enää kun Helsingin herrat ovat jo sen puolestamme tehneet.

Viime syksynä tuli hankittua sellainen halpa matkailuauto ja koko talvi meni sitä remontteeratessa, olihan se jo edellisillä omistajilla hieman päässyt pärskääntymään.                                                                                                                                                                                                 Mutta taitavana teeseitseasentajana toimien, se vaan tuli kuntoon pikkuhiljaa, olenhan minä laivojakin korjannut, niin mikäs se nyt on autoja….                                                                                                                                                                              Dieselpumppu hiukkasen vuotaa tiputteli silloin ostettaessa, silleen että kun auto seisoi tunnin niin sai pari minuuttia sahata sitä käyntiin, kun oli vuotanut pumpun ja suodattimen tyhjäksi. Muutenkin moottori rumpsutti niinkuin olisi käynyt vain kolmella pytyllä, vika selvisikin hieman myöhemmin, oli joku toinen edellinen tee-se-itse-asentaja unohtanut suuttimen jousen alta säätönapin jonnekin pöydän nurkkaan tai lattialle.. Hiukkasen säikäytti kun sitä pajalle ensihätään esitin korjattavaksi. Siellä esitettiin korjaushinta-arviona siinä  600- 1600 euroa !, no huh-huh aattelin siinä että tais tyssätä siihen tuokin matkasuunnitelma.

No onneksi sitten ryhdyin itse asiaa tutkimaan ja totesin erään ystävän avustamana, että eihän tässä niin iso vika olekaan, etteikö siitä itsekin saataisi kuntoon. Eikun jakohihna irti ja pumppu pöydälle, ”stefahan” siellä olikin vain joka vuoti.

Remontille tuli hintaa, jos omia töitä ei lasketa, 39 euroa, josta stefa maksoi vitosen ja uusi jakohihna loput. No sitten samaan syssyyn vaihdoin uudet suutinkärjet a´9,5 € ja säädin avautumispaineet tasaisiksi ja hehkut releineen n. 40,- ja suodattimet kaikkiin paikkoihin 100,-  samaan syssyyn vaihdoin sitten öljyt  moottoriin ja vaihteistoon sekä pakkasnesteet koneeseen  ja lisäksi joitain muita älpättimiä ja hilputtimia konehuoneen puolelle, muutama uusi letku ja klemmari ja parikymmentä nippusidettä. Pakoputken korjasin vanhoista putkista leikkaamillani paloilla ja siinähän se sitten oli, eikä maksanut juuri mitään.                                                                                                                                                         Tarvikkeet hankin pääasiassa, TVstäkin tutun perheyrityksen nettimyymälästä, kotiintoimituksella.

Matkailuauton septitankin poistoputken hana oli joskus hieman tiputellen vuotanut pesuvesiä ja kahvinjämiä, ajon aikana ja se oli saanut aikaan että oikea takanurkka vanerilattiasta oli lahonnut noin neliön alalta. No ei muuta kuin kylmän viileesti vaan kuviosahalla lattiasta pala pois ja uutta puuta , urkkia , liimaa ja muutama ruuvi tilalle ja reilusti kiveniskumassaa pohjiin. Tuli muuten aika topakka lattia!

Siinä sitten samalla poistin takimmaisen penkin pois ja rakensin ulkoapäin hoideltavan kaluboxin  auton takatilaan, luukkua ei saanut mistään valmiina, siis kohtuullisella hinnalla, joten itsehän sekin piti tehdä. Kuviosahalla vain reikä seinään luukun kohdalle, sitten paikalliselta konepajalta  ostin  oviprofiilipalkkia jotka  sahasin jiirikulmiin siten että oven huullos jäi sisäpuolelle, laikalla jyystin puolet putkiprofiilista pois ja eikun palat järjestyksessä paikoilleen reiän kehyksiksi. Wurthin liima ja tiivistemassaa väliin ja saumoihin ja poppareilla kiinni alumiinipintaan. Luukun kehys tuli 25 mm paksusta painekyllästetystä rimasta, sisäpintaan 4mm vaneri ja ulkopintaa 6mm vaneri johon pinnaksi bostikilla liimasin  reiästä leikkaamastani palasesta alumiinilevyn taivutin pellinreunat sisäänpäin ja pikku nupinauloilla naulasin vanerin reunaan kiinni. Väliseinä kotelon ja matkustamon välille suntyi niin ikään rimasta ja vanerista jonka matkustamon puolelta maalasin sävyihin sopivaksi. Kannattaa filmivaneri hioa hyvin karheaksi jotta maali tarttuu. Kotelon katoksi laitoin sitten mellulevyn jota myös keittiökalusteissa käytetään, samalla sain sitten oivallisen laskutason keittiötöihin. Koko pömpelille tuli hintaa alle satanen.

Hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Lukko löytyi rojukopasta, onhan noita roinia nurkkiin kertynyt vuosien varrella, avainkin löytyi kun hieman viilailin..

Nyt ei tarvitse grillejä ja pöytiä kiipeillä kattotelineelle korkeuksiin vaan ne ja kaikkin muukin älpäke, agregaatteja ja polttoainesäiliöitä myöten kulkee takapaksissa.

Loppukesästä puran kattotelineen pois kokonaan kaikkine tikaspuineen, joten jos joku haluu sen, niin saa  halvalla!

Kemssan (WC) pönttö tuotti jonkin verran hommaa, siinä kun ei toiminut huutelupumppu. sulakerasiakin oli peri kiinalaiseen tyyliin asennettu niin hankalaan paikkaan, ettei siihen päässyt käsiksi lainkaan. Ja pumppu oli jossain sisällä muovipömpelissä, että piti irrottaa koko härveli irti jotta sai jotain selvyyttä asioihin. No samallapahan sai sitten pestyksi edellisten omistajien kusiroiskeet pöntöstä ja seinältä.. (on se vaan kumma kuinka joku ei kykene tekemään istualtaan asioitaan, vaikka ei seisaaltaan kuitenkaan osu kuin seinille ja viimeisten tippojen pudotessa lattialle) Näinpä kerran tuolla yhdessä yleisessä vessassa kivan tekstin: Astu asken eteenpäin, sillä SE on lyhyempi kuin luuletkaan!                                                                                                                                                                                    Suosittelisin kyllä kuitenkin , että jos on pakko pissiä samaan jolle istualtaan tehdään kakka, että istuisi pissiessäänkin, varsinkin sellaisessa vessassa jossa käyvät myöskin naiset.

Meillä armeija-aikaan v-77 4Er.autokomppaniassa Hämeenlinnassa, Poltsarilla kävi kerran niin että alikessut vai oliko se se helvetin kovaa huutamalla lisäjämää kärkkynyt korppi ,?, huomasivat erään tolvanan kuseksivan pönttöön vaikka ”kusilaarikin” oli seinällä, sitten koko alokaskomppania kävi sen viikon paskomassa kusilaariin ja kusemassa pönttöihin ja tuo onneton tollo joutui siivoamaan vessaa,….. hammasharjallaan.

No enäähän tuollainen kantapäänkautta tapahtuva koulutus ei onnistuisi, seuraavana päivänä olisi joukko vihaisia äitejä puolustamassa lapsiaan, niin että kapiaiset olisivat helisemässä ja viraltapano uhkaisi.

Mutta silloin oli noin ja oppi meni perille!

———————————

No löytyihän se huuhtelupumppukin kun hieman tutkiskeli, siellähän se vessapaperirullan kotelon alla olikin ja aivan umpijumissa mäihää täynnä.

Noin välihuomautuksena tässä kerron nyt, että kemialliseen vessaan ei laiteta huuhteluveteen sitä hajunpoistolitkua sekaan, kun se sulattaa jopa sen pumpunkin, se hajunpoistolitku laitetaan vain ja ainoastaan  sinne alasäiliöön eikä silloinkaan kuin korkeintaan litra. Hajunpoistolitkua saa muuten myös ilman parfyymia ja värejä, jolloin koko auto ei haise vessandesifiointiaineille eikä paikat värjäydy siniseksi!Jos hajutonta ainetta ei löydy kaupoista, niin Hauholla on IPRON OY niminen firma josta ainetta voi tilata tukkuannoksittain. suosittelen!

Mistäs uusi pumppu tilalle? Olisihan niitä saanut hyvinvarustetuista karavaanariliikkeistä, mutta aivan kamalaan hintaan. Mutta kas kummaa, kun sieltä Ruotsalaisesta, lähinnä Volvon varaosiin ynnä muuhun halppisroinaan keskittyvästä kauppaketjusta löytyi kuin löytyikin juuri sopivan kokoinen ja tehoinen veneen pentteripumppu ja hintakin vain murto-osa alkuperäisestä. Entisen pumpun johdot vain poikki, yleismittarilla napaisuuden tarkistus ja uuden pumpun johdot tinalla kiinni ja kutistesukkaa tilkkeeksi päälle ja thatsit! Toimii.

Kaasulaitteet tarkastutin ammattilaisella, siihen  meni jokunen kymppi ylimääräistä, mutta turvallisuudesta ei kannata tinkiä, ei nääs oo kivaa kun virkavalta löytää jostain korvesta porukat, kielet sinisenä, tukehtuneena vuotaneeseen kaasuun..

Itse sitten vielä asensin 12 voltin akkujännitteellä toimivan kaasuhälyyttimen lattianrajaan kaikelta varalta..On muuten aika hyvä peli, testaus tapahtuu kaasusytkäristä laskemalla kaasua laitteen lähelle niin jopa alkaasellainen älämölöö ettei parempaa ole..

Vielä muutama tekninen tarkistus, sammuttimen huolto ja leimaus ja eikun katsastukseen. Kerrasta meni läpi ja kiitosmainninnoin jopa kahvitkin tarjosivat!

Sammuttimesta sen verran ettei ole ollenkaan varmaa jos ostat uuden sammuttimen halppismarketista, että se katsastuksessa kelpaa, sillä tarkastus/tuoreusleima ei saa olla vuotta vanhempi. Sammutin autokäytössä kun on tarkastutettava vuosittain!

……………..

Katsastusmies kyseli olisinko halukas vuokraamaan autoa jos sattuisi joku tarvitsemaan, vastasin hälle, että kyllä mä sulle voin sitä lainata, kun sä varmaan osaat korjatakin sen jos tulee vikaa.

Mutta muille kyselijöille olen kyllä ottanut tiukan linjan, tavara ei lainassa parane, joten en anna!

**********************************

——————————————-

Pari vuotta sitten käytiin ”tölkkivolkkarilla” ajelemassa lapissa 3600km  ” saitsiininkia” mutta kyllähän nyt oli toista lähteä tälläisellä vempeleellä reissuun, kun ei tarvinnut kamojen kanssa puljata aina leiriintyessä..

Kaikki tavarat olivat siististi kukin omassa komerossaan ja lämmitystäkin oli saatavilla tarvittaessa. Eikä notskitulilla tarvinnut kokkailla..

Me ton emännän kanssa ollaan vähän sellaisia kummallisia karavaanareita, ettei meitä vois vähempää kiinnostaa karavaanarialueiden ”palvelut”, siksipä nytkin kiersimme ne hyvin kaukaa, kyllähän maassa leiriintymispaikkoja löytyy mistä vaan jos osaa hieman karttoja katsella.                                                                                                                                     Vain yhden kerran Lentiirassa, käytimme paikallisen lomakylän palveluita ja sähköpistoketta, että päästiin lämpimään suihkuun ja saimme auton imuroitua ja septitankin tyhjennettyä, mutta muuten kyllä käytimme ahkerasti Metsähallituksen ylläpitämiä paikkoja hyödyksi ja niitähän riittää ainakin itäisessä suomessa..

***********************************

Matkaan siis.

Ensimäinen matkapäivä.

Hartola-Joutsa-Tampere-Eura

Olipa tullut tankattua paikalliselta Nesteasemalta proodiiseliä, sitä kummallista litkua joka on olevinaan niin hyvää ja ekologista, että sitä pitää ihan ulkomaalaisten kuumatkailijoiden mainostaa.

Siinä se alkumatka meni nussuttaessa ja kytkintä painellessa ja joka mäkeen pienempää vaihtaessa, kun ekologinen löpö ei antanut riittävästi potkua koneelle.

Ymmärtäähän sen tietysti tyhmempikin, ettei auto, jossa painoa on lähes kolmetonnia ja jossa on alle kaksilitrainen moottori, jaksa mäkiä kulkea rikittömällä lipeällä tehostetulla ruokaöljyllä, joka sulattaa kumiletkut ruostuttaa teräsputket ja tankit ja alumiiniosille käy myös aika köpelösti ajastaan, ne muuttuvat pikkuhiljaa vetykaasuksi..

Jämsässä sitten lisättiin tankkiin Venäläistä diiseliä Teboililta, niin jopa alkoi auto kiihtyä jonkin verran, eikä vain pelkästään kuski, ainakin alamäissä. Tampereella käytiin vanhoja sukulaisia morjestamassa ja taas matka jatkui länsirannikon suuntaan. Köyliön korvilla alkoi sitten tuntumaan siltä, että tämän päivän jyystäminen alkaa olla tässä. Eikun karttaa katselemaan vaan ja löytyihän se sopiva metsätienpätkä, paikallisen jäteaseman takamaastosta, keskeltä korpea. Korpit laulelivat iltatuutulaulut ja hirvet herättivät aamutuimaan tollistelemalla ikkunoista sisään, ihmetellessään mikä kummallinen kapistus heidän metsäpolullaan seisoi parkissa. Sää oli mitä mainioin, kun meni auton ovesta ulos niin sai otettua aamusuihkun raikkaassa kesäsäässä sateessa, säästyi siten suihkuvettä tankeista.

Aamupäivällä sitten tutustuimme matkailunähtävyyksiin Eurassa.

Käräjäkivet, iso viitta matkailunähtävyydestä, hei tuonne siis..                                                                                             Ajettiin siinä tietä pitkin seuraavaan risteykseen saakka jossa sitten oli toinen viitta tulosuuntaan osoittaen, Käräjäkivet>.. höh no eikun käännä ympäri ja palaa takaisin. Siinä sitten edestakaisin ajellen viittojen väliä ja mietiskellen että missähän ne oikeasti ovat.. No löytyiväthän ne sitten lopulta kun hieman sivuteille poikkeili omatoimisesti. Sellainen mäentöyräshän se oli ja siellä risukasojen ja kaljatölkkien keskellä muutama rinki kiviä, eikä mitään selitystä missään, että nautippa siinä sitten matkailunähtävyydestä.

Toinen paikka oli sitten Ruukinpuisto. Sinne sentään oli oikein julmetun isot opasteet tienvarressa, mutta kun sitten perille pääsi oli siellä työmaa-alue edessä eikä mitään muuta nähtävyyttä kuin joitain YITn työmaaparakkeja…

Se siitä sitten. Matka jatkukoon…

——————————–

Toinen matkapäivä:

Eura-Rauma-Pori-Yyteri-Kristiinankaupunki-Kaskinen-Teuva

Vanha Rauma oli hieno paikka, noo Rauman kaupunginmuseo oli kyllä pettymys, muutama pitsinnypläystuoli ja vanha plooturaha vitriinissä, pari vanhaa lahoa sängynreuhkaa ja muutama nykyaikainen muovituoli siinä kaikki, vaan eipä ollut kummoinen pääsymaksukaan  4 e /hönö , kympillä olis saanut tarran jolla olis päässyt muutamaan muuhunkin ”museoon”, mutta jotenkin vaan ei sen enempää kiinnostanut.. Olihan sitä katseltavaa muutenkin, kyllä aika mukavan näköisiä vanhoja puutaloja ja kapeita kujia ja kauppaliikkeitä ja puoteja, oli spekseiverssiä ja kiinalaista törkyä yllinkyllin  lähes joka putiikissa tai sitten sellaisia vanhoja mööpeleitä joita ei olis saanut mahtumaan matkailupirssin ovista sisään. Torillakin olis saanut sitä iänikuista kahvia ja munkkirinkilää poskettomaan turistihintaan.

Onneksi sentään löytyi yksi mukava kahvipaikka vanhan talon sisäpihalta.                                                                                     Nuorten työpajan kahvila ja matkamuistomyymälä.

Se paikka pelasti päivän. Tytöt olivat keittäneet vahvaa pannukahvia ja leiponeet pullia ja pikkuleipiä, eikä hinnankiroissakaan olleet.. Kahvikuppi, pulla ja pikkuleipä vain 3 euroa ja santsikuppi samaan hintaan. Hartolan subveillä sillä rahalla ei saisi edes lasillista kylmää vettä.

Pori meni siinä ikäänkuin läpiajona, mitäpä siellä arkipäivänä olisi ollut katseltavaakaan, ei ollut edes Jatsiviikotkaan meneillään. Paikallisesta Salesta käytiin tankkaamassa evästä ja jatkettiin matkaa Yyterin hiekoille, vaan eipä sinnekään sateessa tehnyt sen enempää mieli jäädä. Paikalliselta trustivapaata polttoainetta myyvältä asemalta tankattiin lisää Venäläistä menovettä autoon ja matka taas jatkui…

Kristiinankaupungissa muutama paikallinen nähtävyys tuli katsastettua, Kissanpiiskaajankuja ja yksi kirkko jonka kellotorni oli vinossa kuin Pisan vastaava kuuluisa nähtävyys..

Kaskisissa, oli hiljaista hieno pieni puutalokaupunki, mutta ei ristinsielua missään. Paikallisessa satamassa käytiin juomassa viikonvanhaa kahvia ja syötiin kuiva pullakäntty..yäääk.

Sitten käväistiin katsomassa josko olisi menty, paikalliselle karavaanarialueelle yöksi, mutta siellä lie ollut koolla äijjäkaravaanareiden vuosikokous, sillä pelkkiä vanhoja äijiä oli asuntovaunuillaan ja matkailuautoillaan örveltämässä joten ei paljolti kiinnostanut sellainen seura. Siispä matka jatkukoon..

Teuvalla rupesi sitten kaasujalkaa kivistämään siinämäärin ja persausta pakottamaan, että päätimme etsiä yöpaikan ihan mistä löytyy ja löytyihän se hiukan matkaa erästä sivutietä köröteltyämme…. Aamulla oli mukava jälleen herätä sateen ropinaan ja hyttysten ininään…

——————————————-

Kolmas matkapäivä:

Teuva-Kauhajoki-Kurikka-Seinäjoki- Lapua-Kauhava-Ylihärmä-Kruunupyy-Kokkola-Kälviä

Semmoista läpiajoreissua se oli tämä päivä. Kurikassa kävästiin katsastamassa olisko Mietaa ollut kotosalla, vaan eipä näkynyt. Hieno oli kuitenkin pytinki ja ihan oma tiekin miehelle nimetty. Lapualla kävästiin emännän sukulaisilla katselemassa hienoa kukkapuutarhaa, oli siinä krookusta ja petuniaa poikinensa ja kaikkea siltä väliltä ruusujakin. Todella hieno paikka puoliakaan en tunnistanut niistä kasveista joita pihamaalla kasvoi, mutta minäpä en olekaan mikään kukkaihminen, minä saan kaktuksenkin kuolemaan kuivuuteen.

Ylihärmässä sitten käytiin katsomassa emännän mummolaa ja jossain matkanvarrella vietiin muutama kukka esi-isien haudoille, sillä täytyyhän heitäkin muistaa, vaikka eivät enää tässä maailmassa olekaan.

Kokkolassa sen verran ajeltiin ristiin rastiin, että totesin paikan hiukkasen muuttuneen siitä, kun siellä armeija-aikana seikkailin Lohtajan ampumaleirillä autokuskina ollessani n. 40 vuotta sitten.

Ilta oli taas pitkällä kun Kälviällä alettiin etsiä yöpymispaikkaa sivuteiden varsilta.

Intuitio on hyvä apuväline, sen kun antaa johdattaa voi löytyä vaikka mitä. Niin kävi nytkin. Kälviän ja Lohtajan rajalta Morruttajankallioilta tai sieltäpäin löytyikin sitten oivallinen paikka yön viettoon. Emäntä jo hieman alkoi kiukuttelemaan kun sopivaa paikkaa ei meinannut löytyä, mutta leppyi sitten kun saavuimme intuition johdattamana Lohtajan Pesäkiville                                                                   

Siis ajatella, keskellä ei mitään kuivalla hiekkakankaalla ykskaks melkein törmäät vuorenkokoisiin kivimuodostelmiin joiden alle on muodostunut luolaverkosto ja matkailijat vuosien saatossa ovat rakennelleet sinne leiripaikat tulisijoineen, eikä mitään viittoja missään, eikä opasteita.

Siksipä se paikka niin siistinä olikin pysynyt, ei ollut kivien kupeisiin maalailtu nimikirjoituksia, kuten yleensä tapana on kaikki omistuskirjoituksin muualla merkata?

Siitä samaisesta syystä en minäkään sitä paikkaa tässä nyt julkisesti kerro tarkkaan, etsikää se itse.

On muuten yksi geokätkökohdekin tuo paikka ainakin siellä sellainen magneettilipuke oli piilossa, joka löytyi…jaa enpä kerrokaan mistä, sillä etsivä löytäköön.

Mutta voisinpa suositella kuitenkin kelpo kulkijoille , on se vaan niin hieno paikka!

Aamusella vielä nähtiin poro, niin tai ei se mikään poro ollut vaan metsäpeura, siellä se ilman korvamerkkejä laukkasi villinä ja vapaana, nauttimassa elämästään ja syömässä jäkälää jota ei enää muuten , Lapista löydy.

———————————————

Neljäs matkapäivä:

Kälviä-Kannus-Ylivieska-Nivala-Kärsämäki-Pyhäntä-Kajaani-Paltamo

Pesäkivillä piti autoa hieman huoltaa, laturin remmi vinkui, piti kiristellä, mikäs oli kiristäessä kun kaukaaviisaana olin tehnyt hieman muutostöitä mekanismiin, jolloin yhtä pulttia kiristämällä remmintiukkuutta voi säätää suitsait sukkelaan ilman äheltämistä auton alla. Siinä samalla säädin pumpun syöttöä neljänneskierroksen puolikkaan verran isommalle, savuttakoon saatana, kunhan kulkee! #¤¤#&%¤! Alkoi jo nääs tää viherpiipertely-nussuttaminen tympimään, kun tasamaallakaan auto ei vetänyt vitosvaihteella kuin seittemääkymppiä ja korkeintaan alamäissä satasta.

Jopa muuten rupesi kulkemaan pirssi, eikä se paljon edes savuttanutkaan, eikä polttoaineen kulutuskaan lisääntynyt päinvastoin väheni, kun ei tarvinnut tallapohjassa kokoajan survoa! Koko reissun keskikulutus oli jotakuinkin 11,4 litraa/100

————

Eipä näkynyt Eskoa Kannuksessa, eipä tosin  ollut ikäväkään…

Siinä ajamisen riemusta ja lisätehoista nauttien menikin muutama paikkakunta läpiajojuttuna.

Pyhännässä poikettiin Vähä-Lappi nimiselle pienelle kesäkioskille Lamu-joen varrella .                   Tienvarsimainoksessa luki että tarjolla olisi kahvia ja tötteröitä!

Todellakin, kahvi oli hyvää ja ne tötteröt voi jumankekka miten mahtavat jätskipallot, meikäläisen nyrkin kokoiset jäätelöannokset (ja meikäläisen nyrkki ei ole ihan sieltä pienemmästä päästä) kuppi kahvia ja jätski  4,5 €            Hartolan nesteellä samalla rahalla saa sellaisen minipallon jota kun kerran nuolasee, niin siinä se…

Emännällä meni melkein tunti, nuoleskellessa jäätelöannoksensa kanssa, minä hotkaisin omani varttiin, ahmatti kun olen!

……………………………………………………………………………………………..

Kajaanissa sitten tankattiin , jälleen Venäläistä,

Sillä on se vaan todettava tässä nyt, että diiseleissä on eroja!      Jos Nesteen omintakeisella ruokaöljy- litkulla  matkailuauto kulkee 350- 400 kilometriä tankillisella, niin Venäläisellä se menee sata kilsaa enemmän ja muutama vielä päälle  ja kaikkein surkein matkahyöty tulee ABCn ja ST1 litkuilla joilla kaasua painaessa ei lisäänny muu kuin savu ja äänet sekä tietysti pyörre tankissa ja kuskin vitutus.

Sittenpä olikin jo ilta jo siinä mallissa, että oli aika siirtyä ajattelemaan yöpuuta.

Neuvonpa nyt tässä oivallisen yöpaikan niille, jotka eivät halua yötään  viettää matkailualueilla tai leirintäpaikassa vanhojen äijänkäppänöiden örvellystä kuunnellen.

Paltamossa Kangasjärven rannalla on pieni hiekkainen niemi, tie sinne ei ole kovin hyvä kannattaa ajella varoen, mutta paikka on rauhallinen ja kuitenkin riittävän lähellä valtaväylää joten eksymään ei pääse.

Vitostieltä käännytään hieman matkaa Vartiustien risteyksen jälkeen, oikealle Puistontielle jota ensin radan yli , seuraavasta risteyksestä oikealle, ja seuraavasta oikealle ja vielä kahdesti oikealle, niin perillä ollaan.

Järvi on sellainen tummavetinen ja turpeinen, mutta miksi maksaa turvekylvyistä kun saa ilmaiseksikin. Kyllä siinä voi uida, järvessä on hiekkapohja ja lämmin vesi, kannattaa ottaa matkailuauton vesitankista puolisankollista huuhteluvettä, ellei halua pyyhettään  sotkea..

Ja mitäpä olisi suomalainen ilman saunaa, joten jo hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä varustauduin mukaan otetulla telttasaunalla. Se kun on maailman yksinkertaisin tapa saada löylyt. saunan kehikon tein harjanvarsista(ostin paikallisen tokmannin kaikki 14 harjanvartta a´1,5e ja putkenpätkistä ja telttahuppu syntyi kevytpressusta ja jeesusteipistä.

Kangasjärven rannalta keräiltiin kivikasa kiukaaksi ja eikun tulet alle, siinä kun 35litraisen polttopuukassin klaput poltti alla niin jopa saattoikin teltan siirtää paikoilleen ja penkit sisään ja eikun löylyyn.

No tosin ne kivet oli  rikkikiisuisia joten hieman aikaa löylyissä yskitti, mutta saatiinpahan hiki pintaan ja kuumaa vettäkin tuli mukanaolleella sinkkiämpärillä, joka kiukaan kupeelle istutettiin vettä täynnä , mikäpä siinä oli sitten puhtain mielin, sieluin ja nahkoin vääntäytyä matkailuauton alkoviin lakanoiden väliin nauttimaan rauhallisista yöunista. Ja herätä aamulla virkeänä sateen ropistessa matkailuauton kattoa vasten.

Paltamossa, omilla sukujuurillani, kävin sitten esivanhempien haudalla kunnioittamassa heitä kukkatervehdyksin. Siinä sitten samalla pyytelin, että josko he siellä jossain, lähempänä säistä päättäviä tahoja, voisivat kysellä josko voisi tuo sade loppua joksikin ajaksi.

Se muuten auttoi, vaikka pöhkönähän te mua pidättekin, kun vakavissani tälläisiä kirjoitan, mutta sade loppui lähes kohta ja aurinko pilkisti näkyviin.

Minä vaan lapsuudestani muistelen, ettei mummolan Varpulehdossa sadellut kovinkaan usein, ei ainakaan päivätolkulla, mummilla oli jokin sellainen suhde ylimpiin ilmanvartijoihin jo silloin, eläessään, niin miksipä ei sitten vielä nykin?

*****************************

Viides matkapäivä:

Paltamo-Ukkohalla-Komulanköngäs-Hyrynsalmi-Vartius-Lentiira

Auto kulki mukavasti, pikkuteitä pitkin paineltiin  soran pöllytessä takana. Pikkuteitä siksikin että ne parhaat elämysmatkailukohteet eivät sijaitse pääteiden varsilla. Pääteiden varsilla on vain näitä kiinalaista matkamuistoroinaa myyviä souvernir kojuja, mutta ei muuta. Ukkohallan takana sijaitsee matkailunähtävyys Komulanköngäs ja siinä lähellä on myöskin Hepoköngäs, Puolangalla, mutta siellä ei käyty koska viime reissulla se tuli jo katsottua. Molemmat ihan näkemisen arvoisia paikkoja, vesiputouksia. Eihän ne nitään Niagaran putouksia ole mutta on siinä ihmettelemistä niissäkin kerrakseen..

Komulankönkäältä sitten matkattiin Hyrynsalmen kautta Vartiuksen rajanylityspaikalle, siellä nyt ei mitään katsottavaa ole, kunhan nyt piruuttaan ajeltiin suomen parhaiten hoidettua maantietä pitkin katsomaan ja sitten käännyttiin takaisin  ja ajeltiin Lentiiraan jossa ihan ensimäistä kertaa käytiin oikeasti karavaanaripaikalla  ja maksettiin palveluista pyydetty kohtuullinen hinta.

Kyseisellä paikalla oli jokunen vuosi sitten poltettu suomen, ellei koko maailman suurin tervahauta josta saivat 37tuhatta litraa tervaa! Oli se muuten aika hulppeen kokonen monttu ja polttoonkin oli mennyt aikaa kolme viikkoa.

Voisinpa suositella, ihan mitenkään erityisesti mainostamatta,  muillekin kyseistä matkailuyritystä, on siisti ja rauhallinen paikka, palveluista läytyy savusaunat, tavalliset saunat, suihkut ja keittokatokset, mökkejäkin on ja grillikota ja kaikki tämä puhdasvetisen järven rannalla jossa voi käydä vaikka uistinta vetelemässä ja veikkaanpa että saalistakin saa.

Koirallemme ei tämä paikka kovin kiva ollut joutuipahan hän pikku nujakkaan talon omien koirien kanssa saaden matkamuistoksi muutaman korvatillikan, mutta mitäs meni äijäilemään vieraana toisten reviirillä.                                                No talon koiratkin saivat olla sen yön putkassa (tarhassa) ja meidän koira liekassa juoksunarussaan.                                                                                                                                                                                               Se tuo koiran elämä on sellaista joskus, kuuluu asiaan eikä siitä sen kummempaa seurannut puolin tai toisin.

Lentiirassa sattuivat olemaan sitten seuraavana päivänä kyläpäivät joihin jokainen kyläläinen oli pannut likoon parastaan ja matkailijoitakin liikkeellä oli ihan mukavasti joten parkkipaikoilla oli aika runsaasti autoja, laskin siinä ohimennen että yli neljäsataa autoa. oli kyllä jokaiselle jos jotakin viihdykettä, oli kirpputoria, laulu ja tanssiesityksiä, rääpyköitä ja sultsinoita, kalaa ja muuta syötävää, museoajoneuvoja ja paloautoja kävipä siellä rajavartiostokin esittelemässä toimintaansa. Kerrassaan hieno tapahtuma. Kiitos siitä Lentiiralaisille!!

*************************************************

Kuudes matkapäivä:

Lentiira-Kuhmo-Lieksa-Kitsi

Oli kuuma kesäpäivä, tänään ei jaksettu ajella kovin pitkää reissua, menihän Lentiiran kyläpäivillä muutamia tunteja aikaa jo aamupäivästä.

Kuhmo oli pettymys, no olihan siellä talvisotamuseoita ja muuta sen kaltaista, mutta Kalevalakylä oli rappiolla, semmoista se on yhden ajatuksen kunnassa kun viulunvingutus on se tärkein asia. Meitäpä kun ei sellaiset elämykset kiinnosta, viulunvingutusta kuulee radiostakin. No jos ketä kamarimusiikki kiinnostaa niin sinne vaan..

No eipä paljon Lieksassakaan ollut tarjolla, aika hiljainen kylä sekin.

Mutta yksi mainittava episodi sattui kaupungin keskustiellä, kun vastaan tuli yksi matkailuauto, sanoin siinä emännälle, että käsi valmiiksi, kohta taas päästään morjestamaan, niinkuin matkailuautomatkaajilla tapana on kohdattaessa. Perävaunun kiskojat ei matkailuautoilijoita tervehdi, kun heillä on täysi työ pitää auto tiellä kun vaunu nyhtää takapuskurissa.Mutta siis siihen episoodiin…

Ilmeisesti vastaantulevan auton pelkääjänpaikalla matkannut mieshenkilö oli kyllästynyt morjestamiseen koskapa hän näyttikin paljasta takapuoltaan tuulilasin takaa vieressään autoa ajava naishenkilö näytti hieman siltä kuin hän ainakin olisi halunnut olla jossain muualla, juuri sillä hetkellä. Harminpaikka että sattui autokameran muisti olemaan juuri tuolla hetkellä täynnäänsä, ei saatu siitä videota verkkoon muillekin ihasteltavaksi! No hyvää matkaa nyt heillekin missä sitten liikkuvatkin, yksin tai mahdollisesti vielä kaksin?

Lieksasta suuntasimme sitten rajan pintaa pitkin kulkevalle Hattuvaaran tielle Kitsissä olisimme käväisseet jätkä ja konemuseossa, mutta ilta oli jo pitkällä ja talonväki lähtenyt jonnekin, harja oven edessä kertoi ettei olle kotona joten jatkoimme sitten matkaa!

Ja Kitsissä tien muututtua hankalaksi kuoppaiseksi sirotepintatieksi rupesi tekemään jo mieli hieman lepopaikkaa. Sellainen löytyi jälleen kerran ikäänkuin vahingossa, Hukkalammen rannalta, Metsähallituksen ylläpitämältä matkailupaikalta jossa sijaitsee luonnontilainen aarnialue polkuineen.Löytyy kartasta nimellä.

Siellä oli yöllä mukavaa kuunnella luonnon ääniä keskellä rauhallisuutta. Lähimaastosta yöllä kuului karhun urahtelua, semmoista Uurh-huurh-huuu. vaikea sitä on verbaalisesti kuvata, se on itse kuultava, menkää kuuntelemaan..

Luontopolkua oli mukava kiipeillä lammen ja isomman viereisen järven välimaastossa olevalla harjulla, välillä aarnipuita halaten. Suosittelen lämpimästi, puun halaaminen tuntuu kivalta ja rauhoittaa sydäntä!

*************************************************

Seitsemäs matkapäivä:

Kitsi-Hattuvaara-Ilomantsi-Öllölä-Värstilä-Kitee-Kerimäki-Enonkoski,Koloveden kansallispuisto

Kuulostaa pitkältä matkarupeamalta ja sitäpä se olikin , totta tosiaankin.

Hattuvaara ssa käytiin sitten EU;n itäisimmällä pisteellä Virmajärvellä  aivan rajan tuntumassa, . No ei siellä mitään ihmeellistä ollut, näköalat karjalan tasavallan puolelle siinä kaikki. no tulipahan käytyä!

Ilomantsi oli aika kuollut kyläpahanen sekin, ei juuri muuta kuin yksi matkamuistomyymälä auki ja ruokakauppa josta evästä tankattiin jääkaappiin ja matkamuistomyymälästä laitettiin muutama kortti kavereille

Värtsilä, Öllölä ja Kitee meni sitten läpiajaen, ei mitään mainittavampaa ollut sielläkään, ei edes sitä Kiteen kirkasta(pontikkaa) ollut , sitäpaitsi sitähän tehdäänkin Punkaharjulla.

Kerimäellä, onhan siellä se iso, maailman suurin puukirkko, mutta siinäpä ne onkin sitten. Kerimäellä käytiin muutaman kaverin luona kyläilemässä ja sitten matka jatkui Kolovedelle kansallispuiston parkkipaikalle yöpymään. Kerrassaan hieno paikka sinänsä, harmi vaan ettei omista kanoottia tai kumivenettä, että olisi pääty katselemaan lähemmin. Koloveden rannalla oli kiva pulahtaa aamu-uinnille kirkasvetiseen järveen hiekkapohjaisella uimapaikalla.

**************************************

Kahdeksas matkapäivä.

Koloveden kansallispuisto-Heinävesi-Valamo-Tuusniemi-Vehmersalmi-Pellesmäki-Suonenjoki

Valamon luostari, siinä on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka!

Sinne kannattaa varata aikaa koko päivä

Käynnistä Valamossa tulee niin hyvä mieli, että siitä hyvästä riittää pitkäksi aikaa. Ei tarvitse olla ortodoksi, saadakseen  iloa ja rauhaa sydämeensä, voi olla vaikka ateisti ihan sama, mutta suosittelen lämpimästi tätä kohdetta!

Mutta muistakaa kuitenkin mennessänne että kyseinen paikka on uskonnollinen yhteisö ja siellä on olemiseen ja vierailuun tiettyjä sääntöjä joita toivotaan noudatettavan.

Ensinnäkin pukeutuminen, ei mennä shortseissa , ilman paitaa tai minihameissa eikä bikineissä. Mielellään naisväki voisi peittää päänsä liinalla tai huivilla.

Eikä meluta ja kaljatölkein varustauduta matkaan. Tupakanpolttokaan ei ole alueella toivottavaa, joskin siellä roskakatosten luona yksi paikka on jossa tupakoida saa. Koirilla tai muillakaan kotieläimillä ei ole sijaa siellä ne on syytä jättää autoon..

Me puolisoni kanssa, otimme sellaisen päivä Valamossa lipun jolla kaikkiin näyttelyihin pääsi samaan hintaan opastettuna ja kierrokset kirkkoihin joita siellä on useampia olivat todella hienoja ja vielä sitten kierrosten jälkeen lipun hintaan sisältyi lounas noutopöydästä luostarin trapetsassa. Hinta 20 euroa kaikesta tästä per hlö, oli pöyristyttävän halpa.

Hengenravinnon lisäksi vielä ruumiskin sai ravintoa ja liikuntaa.

Kannattaa ehdottomasti mennä koko päiväksi Valamoon.

…………………………..

Matka jatkui sitten Tuusniemen kautta Vehmersalmelle jossa piti olla leirintäalue kartan mukaan, mutta sepä oli lopetettu ja alue myyty varmaankin jollekin ulkomaalaiselle.. no ihan sama jatkettiin sitten matkaa Pellesmäen kautta Suonenjoelle Kuivataipaleen mueseokanavalle jonka parkkipaikalla olimme yötä paarmojen ja hyttysten pöristessä ja inistessä auton ulkopuolella sisäänpääsyä etsien.

Museokanavan reunalla istuksi muutama reissutöissä oleva miekkonen kalastelemassa, kovasti väsyneiksi olivat varmaankin itsensä työssään uuvuttaneet, koskapa eivät enää lähtiessään jaksaneet kiikuttaa mukanaan tuomiaan matkaeväiksi ottamiaan kaljatölkkejä parin askeleen päähän roskikseen, niiden tyhjennyttyä. Vaan jättivät ne lojuilemaan kanavan vierustalle?

No me emännän kanssa kerättiin tölkit talteen ja seuraavana päivänä käytiin vaihtamassa ne karamellipussiin..

******************************************

Yhdeksäs matkapäivä..

Suonenjoki-Hankasalmi-Toivakka-Joutsa-Hartola

Home sweet home!

Kun on yhdeksän päivää rahjustanut maata ristiin rastiin, niin onpa kiva tulla kotiin välillä.

Kyllä lomailu on sitten mukavaa, ihan vaikka vain kotimaassa!

Matkailuauton mittariin tuli kilometrejä hieman yli kolmetuhatta,  rahaa meni vähän alle kaksi tuhatta ja uusia mielenkiintoisia kokemuksia karttui ainakin miljoonan arvosta, joten eihän se huono reissu ollutkaan!

Nyt kun jälkikäteen asiaa ynnäilee, niin kokonaiskustannuksiksi kaikkine auton ostoineen ja kunnostuksineen, kotomaalomalle tuli hintaa kaikkinensa n. 2,5 euroa kilometrille tai 825,- päivälle, mutta kunhan kilometrejä ja päiviä tulee lisää, niin hintasuhde pienenee, joten…

Nyt huilataan viikko ja sitten mennään taas reissuun, on se tuo etelärannikkokin katsastettava vielä jos Luoja suo ja säät sen sallivat!

 

Kiitos että jaksoit lukea !

 

Laitan kuvia myöhemmin! Tai enkä laitakaan…

 

kuningasjätkä

Kommentointi on suljettu.

css.php