Huumausainetta koirille?

Mulla on kovakalloinen koira, Sebe´ nimeltään, kotoisesti vaan yksinkertaisesti SEPE,

Narttu perkele, vaikka kutsutaankin uroksen nimellä .

Mitään se ei usko eikä tottele, mennä vöyhöttää vaan , ainoa asia joka sillä on mielessä, on juokseminen.. Siis suuna päänä sinnetänne. Kun se saa päähänsä  niin se juoksee yhteensuunttaan vaikkapa itää kohti ja kun olet nielurisat ulkona karjunut sitä tovin, niin se putkahtaa näkyville  metsän siimeksestä lännen suunnalta.

Mutta annas olla kun nappaat kouraan, DENTASTIC patukan tai vaikka vain rapistelet  patukan käärettä, niin sen se kuulee tai näkee vaikka kilometrin päästä.

Ei tartte kuin näyttää patukkaa, vaikka koira olisi kauempanakin, niin kohta se istuu niin kiltisti edessää ja ulisee, että, tahtoo ja haluu ja nyt heti..

Mitähän ihmeellistä huumausainetta on tuohon patukkaan keitelty sekaan, sepä olisi hauska tietää.

Saisikohan ihminen siitä kicsit jos sitä vaikka piipussa polttelis? Monta kertaa on mielessä käynyt että mitäs jos kokeilis, vaan vielä on Nortti ja Kossu riittänyt

On siinä Dentsaticissä pakko olla jotain huimausainetta seassa kun noinkin kovakalloinen koira tottelee pienintäkin vihjettä jos vähänkin arvelee sitä palkkiokseen saavansa?

Meni tässä pari kuukautta yli kuusi vuotta että Sebe´rukka joutui moniaita päiviään viettämään useinkin naru kaulassa juoksulangassa makoillen, mä itse kun en oo mikään hirveen aktiivinen juoksuintoilija, vaikka käydäänhän me lenkilläkin joskus.. mutta nyt toissa viikolla  rakentelin sille aitauksen, eikä nyt mitä tahansa häkkiä sitten.

Eläinsuojelulaki säätää jotakuinkin 5×5 metriä eli 25 m2 , tarhan kooksi, mutta mitäs minä höylinä miehenä laitoin kerralla 1000 neliön tarhan eli  melkein koko tontin, konepihaa lukuunottamatta…

Saa koira rauhassa hönköttää missä tahtoo, eikä ole naru kaulassa rajoittamassa menoa.

Muutenkin olen alkanut antaa sille vapauksia olla vapaana ,aina kun siihen tilaisuus tulee. Alkaa jo nuoruuden hömppä karista ja jos tahtoo tietää missä koira luuraa, niin ottaa vaan Dentastic paketin käteen ja hieman rapistelee, niin johan tulee.

Edellinen koira, Sanna nimeltään, tykkäsi sekin Dentasticistä, mutta ei se ahminut niitä niinkuin tää Sebe´

Sanna olikin sellainen kotiuskollinen, sitä ei tarvinnut pitää häkissä tai liekassa, itse asiassa Sanna ei viihtynyt häkissä vaikka sille sellaisen aikoinaan edellisessä asuinpaikassa teinkin, se kiipesi tai oikeammin hyppäsi aidan yli ja aina odotteli pihalla kun tulin töistä kotiin., viimeaikansa nykyisessä asuinpaikassani Sanna-koira sai viettää leppoisia eläkepäiviään kotipihalla ilman kaulapantaa ja vahdintaa, sen hupiharrastuksia oli myyrienkolojen tonkiminen ja metsissä vaeltelu.

Sanna oli semmoinen epeli, että sen saattoi päästää aamusella ulos ja jatkaa itse uniaan  vielä tovin ja kun meni ulos oli se rapunpielessä oottelemassa.

Vaikka meidän talon vieritse menee vilkasliikenteinen tie, niin koskaan Sanna ei mennyt tielle, tästä nuoresta hupakosta Sebe´stä ei voi vielä sanoa varmasti etteikö se menisi tiellekin….

Mutta Sanna oli toista maata, vaikka kuka olisi tiellä kulkenut tai vaikkelläa tuhat nakkimakkaraaa olisi marsinut Pohjois-Korean kansallislaulun tahdissa  tiellä Sannaa se ei olisi vähempää voinut kiinnostaa.

Ja kun olin poissa kotoa, missäpä milloinkin, niin oikeastaan ei Sanna odottanut kotona palkkion toivossa, vaikkakin oli hirveen tyytyväinen saadessaan palkan odotuksistan, ei tuota iki-ihanaa Dentasticiä vaan lempiherkkuaan , väkevää mynthonia,  josta ei tarvinnut poistaa kuin muovinen kääre, laatikon fiksu tyttö osasi avata  itsekin.

Syy miksi muistelen tässä hieman myös Sannaa, niin tänään tulee kuluneeksi  kuusi vuotta ja yksi kuukausi, kun Sanna nukkui pois, eäinlääkärin avustamana tosin, mutta Sanna sai todella pahan halvaantumiseen johtaneeen kohtutulehduksen, kun naapurin töhnämulkku uros, kävi sitä kiksauttamassa kiiman viime hetkillä.

Alunalkaen kerran kun satuin yllättämään Sannan  kiimapuuhista yhden beaglen kanssa pidin sille puhuttelun, että kuules likka, luppakorvien kanssa ei sukua jatketa, menee kuoppaan jokainen pentu, niin silloin tapahtui se ihme ettei Sana antanut enää kellekään pitkiin aikoihin, mutta kun ikää oli jo karttunut yli kymmenen vuotta ja tällä töhnämulkulla oli pystyt korvat niin lie ollut jo pakottava tarve, valitettavasti se koitui Sanna rukan kohtaloksi.

Muutenkin siinä oli sellainen koira, että se ymmärsi puhetta, kerrankin kun siltä leikattiin nisäkasvain ja piti pitää pönttöä päässä, ettei olisi nuollut leikkaushaavaa, ja se oli keljua Sannan mielestä, niinpä otin pöntön päästä pois ja sanoin: ” oo ilman, mutta jos nuolet haavaa ja se tulehtuu, niin laitan pöntön päähän takaisin”.

Ei nuollut Sanna haavaansa.

**********************************

Tää Sebe on ihan toista maata, ei tää usko mitään ihan sama jos puhelet nätisti, tai karjut kulkku suorana, niin tää vöyhöttää vaan.

Ainoa jolla siihen saa tarkkaavaisuutta on Dentastic patukka…..

ja silloinkin vain sekunniksi..

 

 

Mutta silti kyllä mä siitä niin tykkään……. kuitenkin.

 

 

HUOMIO!

Tämä ei ole mainos, tulipahan tälläinen juttu vaan mieleeni, kun tänään Sebe´oli ensimmäistä kertaa koko päivän tarhassaan yksin vahtimatta ja ihan kiltisti kaivautumatta aidan ali tai hyppäämättä yli ja sai palkakseen….. himopatukkaansa..

kuningasjätkä.

Kommentointi on suljettu.

css.php