Porin Prikaatista katosi kymppitonnin arvosta, Suomen Puolustushallinnon omaisuutta

Kyllä ihmetyttää saamattomuus, niin leväperäisestä tuohuilusta on viimeaikoina saatu lukea mediasta.

Onko kovin vaikea juttu nykyteknologian aikana se, että laitettaisiin arvokkaisiin laitteisiin seurantasirut, että tarvittaessa ne sitten löytyisivät, vaikka ”kiven silmästä”, jos tarve tulee.

Porin Prikaatista katosi kallis yötähystyslaite, arvoltaan kymppitonni, ellei enmmänkin, epäiltyjen listalla on varusmiesten lisäksi se kuuluisa ”HÄMÄRÄMIES” jota aina syytetään oudoista tapahtumista sattuipa mitä vaan, yleensä se on vieläpä poliisien tuttu , kuitenkaan tuntomerkkejä tästä hämärämiehestä ei kellään ole antaa, kuvasta nyt puhumattakaan.

Asiasta  kertoi Ilta-Sanomat tänään verkkolehdessään.

 

Nykyteknologialla voidaan paikannella mitä vaan kunhan siihen ensin on varauduttu asentamalla paikantimet laitteisiin.

Aivan yksinkertaisimmillaan laitteet voidaan asettaa antamaan hälyytys jos niitä viedään  kauemmaksi tukiasemasta kuin  säädöillä on asetettu. Olisi se aika keljua yökiikaria kuskata kun pilli vinkuu korvanjuuressa.

Tai voisihan sen pillin korvata räjähdyspanoksella joka tuhoaa laitteen ja mahdollisesti sen hämärämiehen vammauttaa, niin että hiemanhan se menohaluja hillitsisi.

Tuntuu välillä siltä että puolustusvoimat liikaa luottaa hyvään onneen, ettei mitään tapahdu… jolloin ei tarvitse sitten asioihin varautuakaan.

————–

Kun itse kävin inttiä vv. 77-78, ensin 4erAutokomppaniassa Hämeenlinnan Poltinaholla , peruskoulutuksessa ja sitten TaistK. Tuusulassa autosotamiehenä, niin kävipä kerran sellainen tapaus mullekin, että reserviläisharjoituksista asekuormaa varikolle kuskattuani, maastosisun lavalle , pressukasan alle oli kuorman purkajilta jäänyt laatikollinen ”peltiheikki” konepistooleita  toinen loota kovia konepistoolin 9mm.patruunoita ja kolmas laatikollinen tulenosoituspaukkuja sekä muuama paketti trotyylista valmistettuja porapatruunoita, nalleineen ja muutama kieppi sytytyslankaa.

Kuormahan purettiin varikolla siten että kuski istuskeli kahvilla vartiokopissa silläaikaa, ei sinne kuormanpurkuun ollut mulla siis mitään asiaa. Siinä kuorman purkuhässäkän aikana pressut oli pudonneet laatikoiden päälle ja sinnepä vaan oli piiloutuneet vaaralliset laitteet ja aineet, joita kukaan ei älynnyt kaivata edes. Kuorma kuitattiin vastaanotetuksi kuin ei mitään .

Kun sitten  jonkin ajan päästä siivosin auton lavaa löysin kyseiset vermeet, aattelin silloin että olkoot nyt siellä jonkin aikaa, kunhan seuraavan kerran olisi ajoa varikolle niin joutaisihan ne sitten viemään.

No seuraava ajo tulikin siinä muutaman viikon jälkeen ja silloin menin jututtamaan varikon Sotilasmestaria  kysellen että puuttuukohan teiltä kirjanpidosta mahdollisesti jotain. ”Ei puutu! Meillä on kirjanpito aina kunnossa”….vastasi SotMest. tiukasti hieman ärtyneenä, kun tavallinen moku tuollaisia tulee kyselemään.

Aattelin siinä ensin itte mielessäni, että ei sitten.. Saattaisihan niille kamoille olla ittelläkin käyttöä? Mutta velvollisuus painoi harteilla ja omatunto vaati toimimaan, joten noin ohimennen pyysin itseriittoista sotilasmestaajaa, auton lavalle katsomaan josko hän keksisi käyttöä , niille muutamille laatikoille joita kyydissä oli.

Voi jumankauta millainen hässäkkä siitä tuli sitten, kyllä nimittäin siellä varikolla alkoi sellainen juoksu ja huuto, paperinpyöritys oli aivan mahdotonta, siellä alkoi invetaarion teko aivan justiin.

’Sitten se selvisi etteivät ne kalut olleetkaan sen yksikön tavaraa, vaan aivan toisen jossa niitä oli etsitty kissojen ja sotakoirien kanssa jo jonkin aikaa.

Kuulusteli ne minuakin, mutta mikäs minä ollin vastaamaan toisten tekemistä virheistä, kuorman vastaanotti aivan muut kapitulantit, minä vaan ajoin autoa.

Lopulta sain siitä hommasta viikon kuntsarin ja joku toinen saattoi päästä puhutteluun, mene ja tiiä.

Hieman jälestäpäin harmitti, olisihan niille tulenkuvauspaukuille ollut käyttöä uutenavuotena, ne olis voinut lempata kuormasta vaikka jonnekin jemmaan…

 

Mutta summa summaarum. kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti, armeija sai kaipaamansa romut takaisin, minä sain viikon loman ja jonkun päätä silitettiin ..silitysraudalla.

 

kuningasjätkä

2 kommenttia artikkeliin “Porin Prikaatista katosi kymppitonnin arvosta, Suomen Puolustushallinnon omaisuutta”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Toisen kerran sattui sitten Parolan Panssariprikkatissa sellainen tapaus, olin siellä kuskaamassa Taistelukoulun hiihtojoukkuetta kilpailuihin ja autokuskit majoitettiin alokaskomppaniaan ja alokkaat olivat samanaikaisesti ”telttailemassa” harjoituskentän reunamilla..

    Siinä kavereiden kanssa katteltiin tuvassa kaappeja ja kokeiltiin sotkusta ostettuja lukkoja, ne kun oli sellaista tekoa, että aukesivat joskus aivan vaan vetämällä, varsinkin jos olivat joutuneet avaimen kadottua pahoinpidellyksi kuokaksi käännetyllä kenttäläpiolla. Niin siinä sitten muutama lukko aukesikin ihan noin vaan vetämällä.
    Siihen aikaan oli tapana että aseet säilytettiin kaapeissa, muiden rojujen seassa..
    Kävi siinä mielessä monta kertaa, että siinäpä olisi oivallinen tilaisuus hankkia itselle omaan kotikäyttöön mukava pyssy. Mutta eihän sitä valantehnyt autosotamies sellaista tee.
    Mutta sen verran porukalla järkättiin huonojen lukkojen omistajille ylimääräistä puuhaa, että sotkettiin komerot aivan perusteellisesti ja tuupattiin kenkälankkia pyssyt täyteen ja lappu sisäpuolelle komeroa jossa kehotettiin hankkimaan uusi KUNNOLLINEN lukko oveen.

    Saattoi siinä olla kavereilla nauru herkässä kun palasivat telttaretkeltä kotiin?

  2. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Mutta ei hätää, Porin Prikaati tienasi huippusumman myymäällä sinkoammuntamaalina toimineen panssarivaunun raadon Microsoft Pomolle huippuhintaan yli 200 tuhatta euroa. Microsoft pomo harrastelee panssarivaunujen kanssa ja hän tarvitsee puhtaan vaunun josta saa runkonumeron keskieuroopasta salakuljetettuun parempikuntoiseen peruskunnostettuun vaunuunsa. Kyllä siitä kannatti maksaa muutama satanen, eihän se ole kuin murto-osa microsoft-pomon päiväpalkasta.
    Vaunusta saadulla myyntitulolla Porin Prikaati saa kaksikymmentä uutta vempainta kadonneen tilalle, on siin taas mitä hukkailla!
    Lunkut, lunkut- taatali lunkut, taatali-politia, politia lunkut… ( mitäpä sitten tarkoittikaan tuo alik. Hietasen laulu (tuntemattomassa sotilaassa) jotenkin se vaan sopii nyt juuri tähän…)

css.php