Ai perhana kun sattuu lapaan, osa 3,; leikkauksen jälkeen

No nyt se on sitten koettu sekin. Olkapää leikattiin 30.10 2014 Päijät-Hämeen keskussairaalassa päiväkirurgisella polikklinikalla.

Aamusella ajeltiin polleena kelatsksilla leikltäväksi. Taksi tuli hakemaan aamulla kllo 5,30 ja perillä oltiin hyvissäajoin, että saattoi ottaa vielä nokkaunet odotusaulan sohvalla. Jäi nääs edellisen yön nukkumiset aika vähiin, kun jännitti operaatio sen verran kovasti.

Sitten seittemän pintaan ensin jonotappa taas ilmoittautumiseen josta vaatteiden vaihdon jälkeen oottelemaan että tapahtuisi jotain.

Jotenkin vaan jo alussa alkoi tuntumaan siltä ettei Päksin logistiikka oikein taida toimia, koska muutaman tunnin odottelun jälkeen selvisi että leikkausaika on vasta iltapäivällä. Perskeles olisinhan mä voinut tulla vasta puoliltapäivin ja nukkua aamulla paljon pitempään omassa sängyssä?

No sitten pääsin vihdoin makoilemaan  puudutusosastolle oottelemaan että käpälä pannan turraksi. No ei ne onneksi sitä panemalla turruttaneet vaan ihan puudutusaineilla piikillä pistäen!

Aikani taas siinä makailtuani tulikin viimein anestesialääkäri jo kertoilemaan mitä kohta tapahtuu. Jonkin verran hiukkasen pelotti toimenpide, sitä ei ole kieltäminen. Mutta loppujen lopuksi osaavissa käsissä homma olikin aivan iisi biisi juttu. Pikkusen sytkytteli kun sähkövirtaa tökittiin hermoon ja kohta koko käsi olikin kuin puupökkelö. Ihan suotta pelotti.

Jonkinaikaa siinä meni vielä odotellessa ennekuin päästiin leikkaussaliin. Siellä piti sitten mennä makuulle leikkauspöydälle ja tyynyjä aseteltiin  polvien alle ja esilääkitystä pumpattiin suoneen, siitäpä tuli mukava tokkura olo. Sitten nukutuslääkäri sanoi että nyt kohta rupeaa nukuttamaan, sivusilmällä näin kuinka maitomaista ainetta alettiin ruuttaamaan känyylista suoneen…Ja sitten menikin jo taju kankaalle…

Ja sitten kohta jälleen jo heräteltiin (oikeasti n. 2,5 tunnin kuluttua) että jokos siellä herra alkaa heräilemään, huomenta vaan vaikka jo ilta onkin käsissä..

Ei mitään havaintoa koko operaatiosta ollut, aivan potslojoo olin koko operattion ajan, mutta herätessä oli kurkku niin saakelin kipee kun olivat hengitysputken survoneet sisään nielusta ja suu oli kuiva kuin olis syönyt paketillisen cream-crakkeria ja huuli halki niinkuin olis turpiin annettu (oikeasti olin purrut huuleen unissani) juotavaa ei tietysti annettu, ettei tule kaulapaskat kesken heräämisen.

Siinä sitä oleikin olemista jonkinaikaa, janotti niin saakelisti, eikä saanut juoda ja pää oli hieman tokkurainen, no ei se mitään mutta kun rupesi vielä kaikenlisäksi kusettamaan jossain vaiheessa, eikä saanut sorsaa, että olis siihen voinut lirauttaa. Aattelin siinä jo laskea alleni, siinähän siivoaisivat sitten..

Kipuja ei ollut. Käpälä oli kaulaa myöten ihan puupökkelö edelleenkin.

Aikani siinä vaadin päästä pissille, niin sitten viimein taluttivat mut vessaan ja jopa helpotti, vaikkei tullutkaan kuin ämpärillinen..

Sitten pääsikin jo kahville, se olikin eka sapuskan oloinen tarjoilu viimeisten 20 tunnin sisään. pari palaa juustovoileipää ja helvetin pahaa kahvia, mitä lie saludoa ollut? Halvinta mahdollista ettei tule liikaa kuluja, kun pitää säästää kaikessa. No joo menihän se alas kun ei ajatellut liikaa.

Kohta tuli hoitaja kertomaan mitä kaikkea kivaa sieltä olkapään sisältä oli löytynyt.Oli vähän muutama jänne rispaantunut ja irtonaisia luunpalasia muutamassa paikassa ja hauislihaksen yläpään kiinnitys oli pettänyt niin että jänne oli luussa kiinni enää tulitikun paksuisella säikeellä. Ja kaikkea tätä ajatteli taannoinen Sysmä-Hartolan johtava Markus-lääkärisetä  hoitavansa buranalla ja kortisoonipistoksilla, olihan hänellä peräti 25 vuoden kokemus sellaisista hoidoista..Onneksi Markus-setä ei ole enää Hartolassa, vaan pääsi (suhteillako) Lahteen Kaupunginsairaalan keuhkotautiosaston johtajaksi.Ja onneksi yksityis-sektorilla josta lähetteet sain oli taitoa toimia potilaan edun, eikä sairaanhoitopiirin säästötavotteiden mukaisesti, oikein!

Pillereitä ne nytkin määräsi, mutta tulevaan  kipuun, koska kun puudutteen vaikutus aikanaan tulisi lakkaamaan käteen koskisi aikatavalla, ihan opiaattipohjaisia lääkkeitä oli reseptillä ja lisäksi sitä ihmelääkettä nimeltä panadol. No ne panadolithan tiedetään, se on sama vaikutus vaikka söisi kalkkitablettia ja eikä se opiaattikaan auttanut kuin siihen ärtyneeseen kurkkuun.

Mutta käsi oli kipeä seuraavana aamuna. Voi #¤¤¤##””#¤((&&¤¤%¤;tana että koskikin. Kun ei kärsinyt edes pierasta kun tuntui että käy niinkuin siinä miesten deudoranttimainoksessa, kun käsi tippuu lattialle.

Arvauskeskuksesta sitten sain toisenlaisia troppeja, opiaatteja nekin vaan ihan sama tulos niilläkin kaksi tuntia oli kipu hieman siedettävämpänä ja sitten alkoi taas.

Entäs sitten tää hiivatin kantoside, ensinnäkin aivan olematon tuki ja hiostavaa kangasta vielä, ei mitään tekoa silläkään. Kiinassa tehty ja halvalla ostettu moneenkertaan väärin liian kuumalla pesty rätti ja kasa tarranauhoja, ja tätäkö pitäisi seuraavat 5 viikkoa pitää yötäpäivää? Huh-Huh! Tätä ei kyllä ole keksintöä tehtäessä testattu oikeasti sairailla lainkaan!

Ensimäiset neljä vuorokautta meni yläpystyä hypätessä, kun ei kivulta saanut rauhaa silmäntäyttä. Mutta kyllä se siitä sitten alkoikin hellittämään. Aattelin että kun ei auta länsimaiset lääketieteen lääkket, niin mitäs jos kokeiltaisiin  vanhoja suomalaisia lääkkeitä.

Viina , Terva ja Sauna! Jos ei ne auta on tauti kuolemaksi, sanoo jo vanha sananlaskukin. Ei muuta kuin viinanostoon saunahan mulla onkin ja tervaa puoli tynnyrillistä.

Nyt on tässä voideltu tervankusella kättä, ryypätty 60% korvalääkettä ja kylvetty kahdesti päivään ja käsi ei vihottele yhtään. Tosin alkulöylyt on otettu akkojenlauteilla, eli alaritsillä, kun ei saisi vielä kunnolla löylyyn mennä kun ompeleet voi repeillä nahkasta, mutta teho on parempi kuitenkin kuin millää morfiinilla konsanaan.

Jotenkin tuntuu siltä, että mä taidan olla poikkeava tyyppi ”sanan” monessakin merkityksessä, mutta varsinkin siinä että  sairaudet ei kauaa viihdy mun kropassa. Käsi alkaa toimimaan ihan normaalisti jo, tosin olkapäätä en ole paljolti vielä liikutellut, kun pitää joku maltti sentään säilyttää, mutta sormet ja kyynärä toimii niin että kirjoittaminen sujuu jo kaikilla kymmenellä sormella pikavauhtia.Pukeutuminen ja riisuutuminenkaan ei ole enää mikään ongelma. Vessassa pitää vielä pylly pyyhkiä vasemmalla, mutta kaikkeen tottuu, vaikka pitämään jääpuikkoa takalistossaan, aikansa kun pitää niin ei kohta voi olla ilman. Ja kehittyypähän tuo vasen käsikin  vaikka miten hyväksi välineeksi..

Perjantaina nappaavat tikit veks  ja sittenpä tämä jätkä ottaakin ihan kunnon löylyt, yläritsillä ja vastan kanssa. Siis vastalla, eikä millään vihdalla! (Tietämättömille kerron nyt sen että, vastan ja vihdan ero on se, että vihdassa on viisi pientä koivunoksaa, mutta vastassa on viisi vihtaa). Ja löylynpäälle otan viinaa ihan kunnollisen tujauksen. En kerro mitä viinaa, sillä se kaiketi lienee uuden medialain mukaan kiellettyä?

 

Mutta jotta nyt en kyllästyttäisi teitä rakkaat lukijani liian paljolla luettavalla, lopetan kertomukseni tähän, mutta  aion jatkaa sitä lähitulevaisuudessa seuraavalla osalla no. 4. Joten olkaapa tarkkaavaisia ja seurailkaa sivujani ahkerasti.

 

Palaan asiaan tuotapikaa!

 

kuningasjätkä

Kommentointi on suljettu.

css.php