Reserviläisten armeijamuistoja..

Kerätäänpä muutamia armeijamuistoja vaikka niiltä jotka eivät ole puolustushallinnon sotakirjettä saaneet.

Sana on vapaa, kaikki julkaistaan ärräpäineenkin…

Itse palvelin 11 kk. autosotamiehenä 77-78, ensin alokkaana, tai aivan aluksi siviilimiehenä, niinkuin majuri Riistelä ensimäisessä pihapuhuttelussaan meitä nimitti, kun saavuimme 4Er.AutoK kasarmille Poltinaholle.

Poltinaholta matka jatkui varsinaiseen palveluspaikkaan Taistelukoululle, Tuusulaan. Jossa toimin sitten autonkuljettajana monenlaisissa tehtävissä ajaen henkilöpaketti-, kuorma-, ja maastoautoja, milloin missäkinpäin suomea komennuksilla.

Minun armeija aikaani mahtuu monenlaisia kommelluksia, kuten varmaan myös muidenkin ..

Kuittailin tuolla Kimmo Kaution palstalla muutamia tapahtumia, joita siirrän nyt tänne.

Poltinahon alokasajoista ei paljon ole kerrottavaa, sellaista niskaperseputkeen höykkyytystä ja villakoirien jahtaamista se aluksi oli, kun innokkaat alikersantit ja se yksi korpraali jonka piti toinen kulmarautansa tienata huutamalla mopoille, juoksuttivat meitä paikasta toiseen takajalan tahdin ollessa tap-tap-tap-tap-tap-.

Moni Hämeenlinnalainen voi tunnistaa itsensä näistä muisteluista, voi jopa pahoittaa mielensäkin, no aivan vapaasti vaan, mutta tulen kuittaamaan sellaiset mielenpahoitukset tuolloin v.77  käytössä olleella hokemalla, ”Kas kun ei juuuu”

Mieliinpainuvin opettavainen tapahtuma Poltinahon autoverstaalta oli tämä:

Kun alokasaikana opeteltiin ”auton” öljynvaihtoa (Gaz).
Joka mieshän oli autoon öljyjä jo vaihtanut mutta kun se pilkuntärkeä teknikkoluutnantti, halusi mahtailla ja opettaa, kun se kai sen homma olikin..
Jo vanhaan aikaan opetettiin autonkorjaus opuksissa, että teetpä mitä tahansa konetilassa, niin irroita ensiksi akun miinuskaapeli. Niinpä sitten yksi alokas meni omatoimisesti irrottamaan miinuskaapelin, jolloin Tekn.Luut hirmustui vallan kamalasti ja piti kovan saarnan siitä kuinka armeijassa tulee toimia. ”Te teettee vain sen mitä käsketään ja juuri niin kuin käsketään, ettekä ajattele mitään muuta kuin käskyä!”

No sitten laskettiin käskytettynä öljyt pois Gazin moottorista, pestiin öljynsuodatin, laitettiin öljynlaskuroppu paikoilleen, jne.. Sitten puhelin soi ja luutnanttia pyydettiin puhelimeen. Luutnantti antoi seuraavan käskynsä; ”Minä menen nyt puhelimeen ja sillä aikaa te laitatte moottorin täyteen öljyä!” No mikäs siinä käsky oli käsky ja kun ei omia aivoja saanut käyttää, niin toimimme käskyn mukaan ja laitoimme moottorin täyteen öljyä, ihan piripintaan korkkia myöten. Melkein kokonaista 25 litraa saimme mahtumaan. Kyllähän joku välkky ex. autonasentaja/silloinen alokas, sanoi ettei Gaziin ohjekirjan mukaan laiteta kuin viisi litraa, mutta kun meitä oli juuri kielletty ajattelemasta, niin mikäs auttoi.

Kun luutnantti tuli puhelimesta hän kysyi; ”onko öljyt jo laitettu?” Ja me vastasimme huutaen kuorossa, asennossa seisten; ”Kyllä on herra teknikkoluutnantti, kuten käskitte, on moottori laitettu täyteen öljyä!!”

Ja sitten startattiin ja öljyä lensi kamalat määrät pitkin konehallia joka ikisestä huohotusreiästä..
No koneremonttihan siitä tuli ja ensin kamalat huudot kaikille alokkaille, mutta kun muistutimme joukolla mitä Tekn.Luut. oli juuri äsken meille sanonut, omilla aivoilla ajattelemisesta, niin meni mies hiljaiseksi.

Armeijassa kun käskijä vastaa käskystänsä. Jos käsky on esitetty väärin ja se toteutetaan kirjaimellisesti , eikä omia aivoja saa käyttää, niin sen seurauksena voi tulla kasa ruumiita tai romua!

Joskus jopa molempia….

***************************

Koskaan en ole omissa töissäni sen opetuksen jälkeen jättänyt aivoja narikkaan!

En tietenkään väitä ettenkö olisi elämäni aikana virheitä tehnyt, mutta en siksi etten ensin olisi ajatellut.

********************************************

Että Sikäli………..

**********************************************

 

Hyvä lukija!

Kirjoita sinä omia kokemuksiasi, kommelluksiasi tai muita mukavia muistojasi tähän.

Jos hallussasi on jotain luokiteltua tietoa, niin jätä ne pois kertomuksistasi, ettei puolustushallinto hermostu ja sulje sivuja!

Muuten on sana vapaa!

29 kommenttia artikkeliin “Reserviläisten armeijamuistoja..”
  1. avatar Antti Sulonen sanoo:

    kuningasjätkä ethän sinä tuossakaan tarinassa aivojasi ole narikkaan jättänyt. Teit kuten käskettiin. Tekn.luut. sen sijaan oli jättänyt aivonsa narikkaan.
    Mahtoi teille maistua munkkikahvit makealta sotkussa tuon jälkeen. Monta kertaahan sitä armeijassa makeita munkkikahvia juotiin, useimmiten käskijöiden ”piikkkiin”, tosin olihan siellä ihan mukaviakin käskijöitä.
    Huumorista se ilo siellä otettiin, se on melko raskas paikka tiukkapipoisille, itselleni ei tuottanut tuskaa.

  2. avatar Harri sanoo:

    He..kyllä kapiaisissa monta persoonaa oli, mutta oli ihan reiluja ja huumorintajuisia.
    1989 ”tapahtui” Huovinrinteellä kalenterin ulkopuolinen taistelu.
    Oltiin sissileirillä ja kuinka ollakaan alokkaat muutaman kilsan päässä alokkaat viettivät ensi kosketustaan metsänväkeen.
    Armeijakaveri, insinööriaivoilla kun oli, sai ”tosi hyvän” idean. Hipsittiin kahteen mieheen alokkaitten leiriin, kun ei muutakaan puuhaa ollut, eikä oikein nukuttanutkaa. Vartioista läpi ja viiksilangoilla poikien fillareita kiinni toisiinsa, lienee aamulla ollut pärräämistä.
    Sitten sarjatulta roiskien telttojen väleissä ja karkuun.
    Aamulla oltiin sitten oman komppanianpäällikön puhuttelussa. Ei syytelly, vaan ”moitti” vaan virnuillen siitä, että oli melkein savet puntissa muutamilla alokkailla.
    Kaverista tuli kessu, mä jäin natsan päähän.

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys!
    Olen luokkaa lll/71.
    Eräs oppitunti on jäänyt mieleeni. Ylikersantti Hietanen, Okulaariksi kutsuttu, piti oppitunnin. Tunnin jälkeen menimme ulos muodostelmaan ja asentoon. Okulaari kysyi jotain, ja noin kolmasosa käsistä nousi. Komento kuului taakse poistu muuntaja kiertäen. Se oli vajaan sadan metrin lenkki. Kun olimme järjestäytyneet, tuli taas sama kysymys. Yli puolet nosti kätensä ja koko porukka muuntajaa kiertämään. Kolmannella kerralla kaikki olivat sisäistäneet aiheen. Oppimista on monenlaista.
    Jouduimme mielestäni aika pian väijymään Linnan kasarmin portteja. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, ettei mitään kummempaa sattunut. Ohje oli, että ketään ei saa ilman kulkulupaa päästää sisään. Meillä oli 30 kovaa konepistoolin lippaassa, ja jos joutui asetta käyttämään, piti hylsyjä olla enemmän kuin reikiä.
    Etenkin perjantai-iltaisin Tampereentiellä vaelteli humalaisia, jotka mielellään tulivat höpöttämään vartiomiehille.
    Ehkä siviilitkin silloin kunnioittivat armeijan touhuja enemmän, koska mitään ei sattunut.
    T. Hessu K.

  4. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Sitten sellainen toinenkin mukava opettavainen armeijajuttu muistui mieleen:

    Sen toisen ja viimeisen kerran kun suoritin vartiopalvelusta, jo autosotamiehenä taistelukoululla. Olimme saaneet ylimääräistä vartiopalvelusta, rangaistuksena siitä ettemme olleet suorittaneet (autosotamiehet) koulun toimistokapteenin määräämää suunnistusharjoitusta oikein. Kun ei huvittanut rämpiä munat märkänä pusikoissa, vaan olimme lusmuilleet metsässä löytämättä (etsimättä) ainuttakaan rastia!

    No sitten minun vartiohukillani sattui sellainen tapaus että eräs kapteenikurssin yliluutnantti tuli viihteeltä koululle joku nainen kainalossaan, siviilikamppeissaan. No kun meillä oli sellainen sääntö että vain koulun henkilökuntaa tervehditään ei muita, niin en sitten vedellyt kättä lippaan. Enkä kysellyt kulkulupiakaan koska tunsin naamalta tyypin.
    No tämäpä innostuikin äkseeraamaan, ikään kuin näyttääkseen naiselle kuinka suuri sotaherra hän onkaan, egoaan kohotellakseen ja parempia saumoja varmistellakseen.

    ”sotamies miksi ette tervehdi”? – Koska olette siviilikamppeissa ! ”no koska olen siviilikamppeissa, miksi ette kysy minulta kulkulupaa?” -Koska tunnen teidät !
    Sitten seurasi pitkä puhuttelu känniläisen yliluutnantin suusta, vartiomiehen velvollisuuksita, jonka jälkeen minä sanoin, että otettaisiinko uusiksi tämä tuleminen, että voisimme noin ikäänkuin harjoituksen vuoksi minulle, suorittaa asiat oikein?

    Näinpä tehtiin sitten. Yliluutnantti meni hieman etuvasemmalle kikattavan naisensa kanssa ja tulivat sitten uudestaan portille.

    Jolloin minä karjaisin SEIS. Kulkuluvat olkaa hyvä! Jonka jälkeen yliltn. esitti suureellisin elein kulkulupansa jota tarkasti tutkiskelin ja pitkään. ja sitten pyysin kulkulupaa myös naiselta. No hänellähän ei sitä tietenkään ollut.
    ”Hän on minun sheuralaiseni ” sönkötti yliltn. selitykseksi.
    Mutta ei auta, vartiomiehen täytyy noudattaa ohjesääntöjä kirjaimellisesti joten sanoin yliltnantille: ”Te pääsette portista sisään, mutta nainen jää ulkopuolelle, en voi päästää häntä alueelle koska hänellä ei ole kulkulupaa tai virallista vierailulupaa!” ”sitäpaitsi hän on juovuksissa kuten tekin ja jos jotain vakavaa sattuisi, olen minä vastuussa, enkä minä kaikkien känniläsiten vosujen toilailuista voi vastata!”

    Niin siinä kävi että jäi yliluutnantti ilman pesää, kun muija suuttui, otti ja lähti omille teilleen haukkuipa vielä lähtiessään rumpaliksi koko äijän…

    Mitäpä tastä opimme….?
    Olis yliluti pitänyt mölyt mahassaan, eikä alkanut viduilemaan vartiomiehelle, vartiomies se onkii sellainen mies, että sille pitää olla siivosti.

    Jotkut eivät vaan opi koskaan mitään, jos on voimaa, niin aivot voi olla narikassa, vai voiko?…………….

    Että Sikäli..

  5. avatar Jussi sanoo:

    Repesein nauruun lukiessani jälkimmäisen juttusi! Itse olen suorittanut asepalvelukseni PSPR:ssä n. 15 vuotta myöhemmin. Jo tuohon aikaan homma oli aikalailla ”leikkimistä”. Saatika nykyään kun ”pojat” ovat välillä lomilla viikonkin putkeen. Monia hauskoja tarinoita on itselläkin jäänyt tuolta mieleen, mutta yksikään ei vedä vertoja kertomallesi.

  6. avatar Antti Sulonen sanoo:

    kuningasjätkä, tuo viimeinen juttusi on jonkinlainen legenda. Se on nimittäin osunut useammallekin vartiomiehelle, kapiaiset vaan eivät ole mitään yhden kokemuksista oppineet.
    Paljonkos sait muuten palkkaa, tai mitä palvelusrahaa se sitten lienee ollut. Itselleni vääpelin toimistossa annettiin ruskeita kirjekuoria ja ensimmäisessä kuoressa päiväraha oli 1,20 mk/vuorokausi ja viimeisessä 1,60 mk/vuorokausi, ei mitenkään huono täys ylöspito ruoka asunto ja puhtaat vaatteet jalkaräteistä lähtien sekä oikein vaan miehekkäät saapashousut nappihenkseleillä palvelushousuina.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      4,5 markkaa, sillä sai askin tupakkaa ja munkkikahvit…Mä en polttanut silloin vielä tupakkaa,joten munkkikahveja sai rahalla aika monta…

      Alokasajasta vielä sen verran , että kun tupakki oli kortilla, eli päivärahat riitti juuri ja juuri tupakkiin, niin mulla oli kiva etulyönti tilanne sen asian suhteen. Olin juuri ollut merillä kymmenen kuukautta ennenkuin tulin maihin inttiin, niin mulla oli tupakkaa runsaasti tuliaisina. Kun laivalla tupakkakartonki(10 askia) maksoi verottomana saman verran kuin 1 aski maissa ja mulla oli jemmassa 2 kartonkia /kk. tullipakettia, niillä oli kiva ”ostaa” helppoja ja mukavia hommia, aina kun oli jotain v-mäistä harjoitusta tiedossa. Aski tai kaksi marlboroa päivystävälle kirjurille ja kun muut meni kaasunaamariharjoituksiin niin meikäpoika pääsi sotkua siivoamaan, tai tiskaamaan keittiölle…

      Onks tääkin legendaa sun mielestäs?

      • avatar Harri sanoo:

        Niin joo, perunateatteriahan pidetään jonkinlaisena rangaistuksena, ainakin Aku Ankassa. Huovinrinteellä se ei ollut tosiaan rangaistus. Kuorittiinhan siellä perunoitakin 🙂 sikäli ymmärrän tuon viimeisen lauseen käsittääkseni oikein?
        Mikä on nopein tapa saada puolijoukkueteltasta väki ulos?
        Se on pistää teltta tuleen. Yhden sotaharjoituksen yhteydessä testattiin tämä, kun kipinä nukahti ja heräsin siihen, että piipun ympärillä oli isompi rengas, kuin yleensä. Sai teltanseinät puukosta vikkelään, paloi n. minuutista kahteen maata myöden…lutin kannanottoa hiukan odotettiin, mutta oli sekin niin unenpöpperössä, että notkuttuaan paikalle totesi vaan ”Mitäs ne insinöörit nyt on saaneet aikaan..”.
        Herätys tuokin, yhden kaverin univaje oli sitä luokkaa, että ellei se lompsinut ulos yöllä ja kussut teltan päälle, se puhui unissaan ja kerran nappasi meikäläistä päästä kiinni, ravisteli ja huusi ”MIKÄ TÄÄ ON”! ….Onks tää jonku PÄÄ !??..ja pisti takaisin maate. Ite ei hetkeen saanut unta sen jälken.

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        En osaa sanoa onko tuo tarinasi legendaa, ainahan armeijassa niitä on ollut, jotka jollain lailla ovat pyrkineet väistämään harjoitukset. Aikoinaan, silloin kun itse olin palveluksessa sotkun siivoojat eivät olleet varusmiehiä ja tiskihukit hoitivat töppäilijät.
        Katsoin tuota otsikkoasi ja olen ilmeisesti väärä mies kommentoimaan täällä, kun en ole reserviläinen ja näin ollen muistikuvatkin ovat melko hataria tuolta ajalta. Saattaa muistaa väärin vaikka muistaakin.
        Tulihan minullekin tosin kirje sieltä puolustusvoimista ja pyytelivät minua ylipäällikön neuvonantajaksi.

        • avatar kuningasjätkä sanoo:

          Vai ylipäällikön neuvonantajaksi? Kas ku ei juuuuu?!

          • avatar Antti Sulonen sanoo:

            Vai pidät ihmeellisenä neuvonantajan pestiä, mitäs ihmeellistä siinä on. Moneen kertaan Saulikin on sanonut, että tarvitaan kansanäänestys Nato-jäsenyyden suhteen. Minun mielestä kyseinen asia ei tarvitse tällaisen kansan neuvoa-antavaa, tai sitovaa mielipidettä tuossa asiassa.
            Kyllä minä puolustusvoimien kyvyn näin jo aikoinaan palvellessani, eikä se siitä ole paremmaksi muuttunut. Silloin, kun minä olin palveluksessa käytössä oli vielä ns. kovennettu putkarangaistuskin, mahtaako nykyään olla putkaakaan. Se on muuten puolustuskykyinen kaveri, joka sen kovennetun istuu.

  7. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Kerran sitten oli upseerikokelaiden loppusotaharjoitukset Pornaisten maastossa, ja meikäpoika ajoi soppa-autoa metsään että kokelaat pääsivät hankaamaan leivällä kurkkuaan.
    Eka reissu meni hieman pieleen, kuin saakelinmoinen sonnilauma ne pikkurerrat parveilivat soppapyttyjen ympärilla ilman häivääkään sotilaskurista. Ensimäiset rohmusivat parhaat sattumat kipoista ja lopuille jäi pelkkää perunaa ja vanikkaa.

    Seuraavana päivänä kun vein ruokaa, niin päätin ettei yksikään jää nälkäiseksi ja että nyt ei oo sonnilauma kimpussa valvomatta.

    Kun saavuin paikalle, niin tietysti ne oli jo joukolla oottamassa, mutta mä komensin porukat avojonoon kahden mertin välein .. No ensinhän ne meinas ettei tavallinen Autosotamies määrää upseerikokelaita, mutta löin auton ovet lukkoon ja sanoin että voittehan te odotella tässä vaikka iltaan asti nälissänne, kunnes jono syntyy ja jos se ei ala sittenkään syntyä, niin vien sapuskat takaisin keittiölle, enkä tuo huomennakaan mitään.

    Kyllähän se jono sitten löytyilopulta kun hieman aikaa asiasta väiteltiin.

    Sitten vielä jonon ohi yritti yksi kapiainenkin tulla pummimaan varusmiesten eväitä, mutta komensin sen kylmästi vaan jonon jatkoksi ja lupasin että hän kyllä saa ruokaa jos on mitä antaa. Hänkin yritti auktoriteettiaan osoittaa mulle,mutta tuumasin sillekin ettei kukaan saa mitään kohta jos aletaan kinaamaan asiasta…
    Loppujen lopuksi, kaikki sai ruokaa ja jälkiruokaa ja jäi santsareillekin jaettavaa joka mies oli tyytyväinen.

    Kun seuraavana päivänä vein ruokaa metsään, niin kas kummaa siellähän miehet odottelikin jo avojonossa kahden metrin välein…

    Niin että jotkut asiat täytyy vaan oppia kantapään kautta…. upseerismiestenkin…

  8. avatar kuningasjätkä sanoo:

    No oli siellä mukaviakin tyyppejä muutama. tässä yksi tapaus.

    Oli yksi pioneeriaselajin kapteeni joka oli aivan täys paukkuhullu, vähän niinkuin minäkin. Sillä oli jos vaikka millaiset pommit aina mielessä ja tietysti nuoria miehiäkin paukuttelu kiinnosti. Kerran se tuli kyselemään minulta, siellä pornaisten suunnalla harjoituksissa , sattuisko olemaan autonkuljettajalla varakanisterissa diiseliä, kun pitäisi tehdä yhdelle maatalonisännälle kastelulammikko. Minä sitä ihmettelemään että mihinkäs sitä muka diiseliä tarvitaan lammikon tekoon, kun ei ole pillariakaan?
    Hän se sanoi että jos haluut nähdä kunnon paukuttelua, niin lähdeppä mukaan, niin näät miten mukavaa kamaa apulanta oikeesti onkaan.
    Sitten se otti kaksi säkkiä apulantaa ja imellytti ne kaatamalla diiseliä säkin kulmasta sisään, jonkin ajan päästä se laittoin teipiiä säkkien kylkiin nallilla varustetut porapatruunat, jonka jälkeen säkit kannettiin yhden pellon halki virtaavan ojan rannalle, vedeltiin nallitapsit muutaman sadan metrin päähän ja sitten kapu kysyi munta ”haluutko painaa nappia? (siis häntä ei tarvinnut teititellä eikä herroitella, sinuja oltiin.. tietysti silloin kun ei muita upseereita ollut paikalla).
    Voi jumankekka kun mä sitä nappia painoin, niin jopa oli hetkessä pikkukiviä ja mutaa ilmassa, kun 80 kiloa apulantaa jysähti kertalaakista.. siinä sitä oli oikeata kasvuvoimaa… Palaahan se kaliumkloraatti, kun osaa sytyttää oikein..
    Maanomistaja oli mielissään kun me sille kaivettiin kastelulammikko, eikä reunoillekaan jäänyt ikäviä mutakasoja ja pääsi samantien tammen (damm =pato)tekoon. seuraavalla viikolla altaassa olikin jo muutama sata ellei jopa tuhat kuutiota vettä.
    Sen pioneerikapteelin kuskina oli kivaa, kun aina pääsi paukuttelemaan ja joskus saattoi muutamia tj-paukkujakin besorkata omaan käyttöön, kotiin viemisiksi uudenvuoden juhlia varten…

    Eli ei niin paljon ikävää, kuin ettei olis ollut välillä mukavaakin.. semmoista hevosenleikkähän se intti oli silloin, piti vaan osata suhtautua oikein..

    Piti osata näytellä olevansa tosissaan tietyssä tilanteessa ja toisessa tilanteessa piti osata myötäillä ja muka mielistelläkin..

    Että Sikäli..
    ****************************************************

  9. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Kerran sattui talvella jossain operatiivisen sotimisharjoituksen maastotukikohdassa tämmöinen vekkuli tapaus.

    Mä olin ajanut henkilöpakettiautolla,SA-2299, koko päivän milloin mitäkin postia tai kamaa tai ukkoja metsään tai metsästä. Lopuksi kävin vielä hakemassa kenttäkeittiöltä 50litran alumiinitonkan kiehuvaa vettä, mihinlie tarkoitukseen.

    Siinä sitten jo alkoi yö pukkaamaan päälle ja väsytti niin pirusti koko päivän reutominen.
    Ajoin auton esikuntateltan lähistölle, koska olin esikunnan tsupparina, niin tietäisivät missä olen jos sattuis tulemaan kyytiä tai muuta asiaa(kännyköitähän ei vielä tuolloin -78 ollut)
    Menin auton takakoppiin sitten nukumaan, siellä kun oli se kuuma vesitonkkakin joka niin mukavasti lämmitti auton sisustaa.
    Jonkun tovin nukuttuani auton ovi tempaistiin auki ja joku karjaisi kovalla ännellä ”ylös siitä sotamies ja kahvin keittoon”
    Minä kimposin siitä ylös aiiivan unenpöpperöisenä ja hieman säikähdyksestäkin sekaisin, kun tuommoisen kusiherätyksen teki..
    En siinä pimeässä tajunnut ensin lainkaan kuka siinä käski ja mitävarten juuri minua.
    Mutta selitin kyllä sille ettei tässä nyt voi kahvia alkaa keittelemään kun on kuljettajan lakisääteinen lepotauko, eikä sitäpaitsi ole mistä keittääkään, enkä muuten ole keittänyt koskaan kahviakaan koska en ite juo kahvia, tai en siis juonut tuolloin..

    ”Älkää selitelkö, te keitätte tuolla isolla kattilalla kahvia, teette nuotion tuohon ja otatte kinoksesta lunta ja sulatatte vettä siitä ja sillä siisti! Tuossa on kaksi pakettia kahvia niiden pitäisi riittää !”

    No mikäs siinä auttaa kun herra isoherra käskee, oli taas toteltava.

    Niin unenpöpperössä olin ettei mieleen muistunut lainkaan se vesitonkka joka olisi ollut autossa.

    Ei kun notskin tekoon vaan, onneksi ei sentään tarvinnut alkaa kaivelemaan puita kinoksesta, jääkärit oli tehneet ison pinon kuivia klapuja päivällä.
    Kenttälapiolla kauhoin kattilan kukkuralleen kasan lunta, läheisen suuren kuusen vierustalta ja aloin sitä sulattelemaan lapioiden siihen lunta lisää sillointällöin.
    Kun sitten lumi suli ja alkoi lopulta kiehua huomasin siinä seassa muutamia kuusenkävyn suomuja joita orava oli pudotellut hangelle ja jonkinverran kuusen neulasiakin, mutta kun ei ollut siivilää, niin aattelin että kaipa ne pohjalle painuu porojen kanssa aikanaan.

    No kun en ollut koskaan kahvia keitellyt, niin mitään hajuahan ei ollut siitä kuinka paljon pööniä pannaan sekaan kymmeneen litraan vettä, joten kippasin ne kaksi pakettia kerralla ihan arviosta, ettei ainakaan liian laihaa tulisi kahvista.

    Kun sitten aattelin että kahvi olis valmista, menin sotaherroille ilmoittamaan että nyt sitä olis siellä, jotta voipi tulla noutamaan, vai pitääkö vielä leipoa pullaakin ja tarjoilla pöytiin..

    Sotaherrat tuli sitten joukolla kahvia noutamaan, kauhoivat siitä suoraan kattilasta kuppiinsa samalla sekoitellen siitä pohjaliemetkin sekaan ja maistelivat.

    Yksi kapteeni kysyi sitten, ”mitä helvetin tervaa tää on? Tässähän lusikkakin seisoo pystyssä !” ja ”Mitä moskaa täällä on seassa?”

    Minä kerroin että havuneulasia ja kävyn suomujahan siellä jokunen on, Herra kapteeni, oli tullut lumen mukana joukkoon, kun ei ollut siivilää eikä toista kattilaa että olis voinut seuloa pois.

    Toinen kapu ihmetteli kun ”kahvissa” maistuu ihan jokin kummallinen sivumaku ja kysyi; ”mistä te otitte sitä lunta josta veden sulatitte?”
    Vastasin hänelle, ”Herra kapteeni, tuolta noin, tuon kuusen läheltä !”

    ”Voi helvetti, sotamies, sehän on meidän kusipaikka, miksi te sieltä sitä otitte!?” ” Painukaa helvettiin siitä ja kaatakaa tuo moska maahan ! ”

    Niinpä, kiittämättömyys se on maailman tapa !

    Ensin revitään kesken unien pimeään ja kylmään lämpimästä kolosta, keittelemään kahvia lumesta ja mitä saat palkaksesi, pelkkiä moitteita.!

    Sattui siihen sitten tulemaan kipinämikko paikalle päivystyskierroksellaan, Sotaherrat käskivät sitä kahvinkeittoon.

    Kipinämikko tuli koputtelemaan mun autonoveani ja kyseli, ”missä se on se vesitonkka joka sun piti tuoda kahvivedeksi tänne?”

    Silloin mulle mustui mieleen sen veden tarkoitus ja kippasimme siitä vettä kattilaan jotta kipinä pääsi keittelemään kapuille oikeaa kahveeta.

    Loppuyön sainkin sitten nukkua ihan rauhassa ja herättelemättä mihinkään.

    Aamulla hiemasen nauratti kun kuusen juurella kävin kusella….
    **********************************************
    Jutun opetus;

    Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön mukaan, ajoneuvon kuljettajan on pidettävä riittävät lepo ja virkistymistauot, eikä yhtäjaksoinen työaika saa ylittää 9.tuntia kuin korkeintaan kerran viikossa 1 tunnilla.
    ……………………
    Tieliikennelait ja varsinkin tielikkenteen sosiaalilainsäädäntö koskee ilman poikkeuksia myös sotilaskuljettajia, rauhan aikana!

    **********************************************************
    Että Sikäli……..

    P.S.
    Kyllähän sitä joka mies roiskii rúutipyssyillä kuteja taivaalle ja pusikoihin, mutta jos huolto ja kuljetukset pettää, kun kuskit nukahtaa rattiin, niin sota voidaan hävitä. Siksi kuskin pitää välillä saada levatäkin….

  10. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Aika dementoitunutta sakkia on Hämeessä. Ei kenelläkään ole mitään muistikuvaa siitä, mitä tuli tehdyksi 30-40 vuotta sitten..
    Kaikilla vaan mielessä miten oli eilen ja miten on huomenna tai mitä saisi rahat seuraavaan bic-mag annokseensa??

    Siis ei yhtään kommenttia mihinkään.

    Kyllä mä ymmärrän etttä Hämäläiset on hitaita, mutta ettei sitten mitään kommentin kommenttia, niin alkaapa tuntumaan oikeasti siltä että taitaapa olla pelkkää KUMIPÄÄ- porukka netissä (kumipää on termi joka tarkoittaa lähinnä B- ja C miehistöä, joka on tarkoitettu sota-ajan työmääreissä miinanpolkijoiksi etulinjaan) Tai sitten koko porukka on pelkkää räkänokka-sakkia jotka menee inttiin jos äiti antaa luvan ja sitoutuu sijaamaan bunkan vapaa-ajallaan ja pesee pojan/tytön pyykin kun / jos joskus kotiloma iskee…?

    Siis eikö tosiaankaan kenelläkään muilla olle armeija muistoja? Onko kaikki samaa luokkaa kuin nimimerkki EKKU, joka oli sotilas-arvoltaan alokas ja palveli vain 58 vrk. ? Kunnes sai kotiutusmääräyksen kotirintaman viihdytysjoukkoihin.. Siittämään lisää kumipääalokkaita……?

    Voi vittu mää sanon ! Ja tälläiselläkö räkänokkasakilla, pitäis vielä NATOon liittyä ?

    Sallikaa mun nauraa koko asialle!

    Että Sikäli…

  11. avatar Harri sanoo:

    Älä suotta uhoo 😉 Auto-ja hevosmiehet on tunnetusti puheliasta sakkia, mutta sitte, kun ollaan siellä, minne kumitassulla ei ole asiaa, ei ole myöskään nettiä. Verbaliikkaa kun ei seuraava vastaantulija välttämättä ymmärrä.
    Eiköhän nää tykkimiehiä ole kaikki tyynni..

  12. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Netti ja twiitit ovat nykypäivää. jos sull olis mitään hajua siitä mitä 40 vuota stten opeteltiin, et puhuisi säkään mtään. Saakeli kun kaikenmaailan paskateillä piti pärjätä takaveto trransitilla,tai pulla-sisulla, niin miksei sellaisilla poluilla pärjäisi nytkin?
    Se ja sama kuinka hevosella tai autolla pääsee mutta kun huollon on pelattava, niin mennään ekä meinata..

    Sä Harr,i taioat olla vielä niin nuorta ikäluokkaa että kuvittelet oleva top.10 tyyppi, mutta sanoisin että kun oikein kovat rettelöt akaaa sullon pskat husuissa alle aikaysikön?
    Tykkimiehet on asia erikseen niillekin paukkuja toimittaa autosotamiehet ja jos autot jää jumiin ei paukkuja ole, mitä mättäis vihulaisen niskaaam..

    niin että Harri, oo sä hiljaa vaan ja ota opikses mitä vanha puhuu….

  13. avatar Harri sanoo:

    Ähäkutti 🙂 Takaveto-Transitilla on painettu yhteensä n. 10 vuotta, ensin piikkinokalla ja sitten vähän loivemmalla keulalla…aina on kumminkin menty, meinaamiseksi ei ole vielä jäänyt, vaikka olis ”pari” kertaa saattanut jäädä ilman startti pilottia. Enpä usko oppivani muutenkaan autohommista täällä mitään uutta, sevverran on kotimaisuusaste alkanut jokaisessa autossa vilkkaasti nousta, kun olen ne saanut näppeihini…että silleen, vai miten se meni ..
    Itse arvioisin ehkä top 7, mutta kun ei tiedä, minkälaisia toplesseja täällä muut on, ei se ole toki koko totuus, voi olla jopa 5?.
    Tiedä rettelöistä ja housuista, mutta epäilenpä kantaasi. Yleensä se huutaa kovempaa, joka pelkää. Siellä ne on samassa savessa, autot ja tykit, mutta jotku vielä painaa menemään….
    Mutta selkeästi tunteikas vastaus.
    Koita tässä ny sitten vastailla, kun rukoillaan kommentteja?

  14. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Sarriojärven ampumaleirillä, oli kivaa,,,

    Kuukauden päivät siellä tuli komennuksella oltua. Esikunnan taksikuskin virkaa hoitelemassa meitä oli kahdeksan miestä. Joka äijällä vuokraamon autot ajettavanaan.
    Päivät meni makaillessa ja ja illalla suoritettiin sitten taksiajoja esikunnan monimuotoisiin tarpeisiin, lähinnä Rovaniemelle Pohjanhoviin ja takaisin, joskus jopa Kemiinkin.

    Kerran yhtenä päivänä katseltiin teltan edustalla istuskellen, kun korohoromiehet harjoitteli raskaan kranaatinheittimen laittoa tuliasemaan. Oli aika hupaisaa hommaa, nehän huus ku hyeenat, me siinä ihmeteltiin just sitä että miksi niin hirveesti pitää aina huutaa kun tekee jotain. Josko oli tarkoitus säikyttää oletettu vihollinen pakosalle, että säästyy kranuja.?
    Puoli päivää ne siinä huusi ja melskas isolla joukolla, ettei saatu edes päikkäreitä nukuttua.
    Iltapäivällä ne sitten keräs kamppeensa ja lähtivät pois.

    Uteliaisuuttamme käytiin sitten kavereitten kanssa kattelemassa millaista jälkeä olivat saaneet aikaan, möyriessään ja poteroita kaivellessaan. Tuumittiin siinä porukalla että oli se vaan hyvä kun valittiin kuljetus aselaji, eihän tuommoinen homma sovi kuin kaistapäille..

    Sitten yks autosotamies huusi, ”tulkaa kattoon mitä mä löysin” hän oli löytänyt jonkun ihmeellisen levyn jota heti tuumittiin että tuossapa olisi mukava kapistus telttaan kaminan pohjalle, niin herkeepä keikkumasta ja ei kun tuumasta toimeen roudattiin laatta samatien telttaan ja laitettiin kamina siihen päälle se oli just passeli siihen hommaan.
    Muutama päivä siinä meni, sitten tuli taas porukkaa pyörimään kentälle, ikäänkuin olisivat etsineet jotain. Ne kuljeskeli siinä edestakaisin, käännellen mättäitäkin nurin. Ja vääpeli huusi ja pauhasi, ”vauhtia, vauhtia se on löydyttävä nyt tai muuten ei kunnian kukko laula…” Meitäkin väpeli yritti komentaa etsimään jossain vaiheessa, mutta eihän me toteltu kun se oli niin tuhmanoloinen mies.. Muutaman tunnin ne siinä etsi ja huuti, kunnes sitten mä menin kysymään yhdeltä alikessulta, ”mikäs teiltä on hukassa”? Hän selitti hädissään että kranaatinheittimen jalusta on jäänyt jonnekin edellisen harjoituksen aikana ja nyt sitä etsitään jokaikisestä paikasta ja jos ei löydy on jopa sotaoikeudella uhkailtu. Mä silloin tajusin mikä se levy oli joka on meitin kaminan alla ja sanoin alikessulle että tuus kattoon mikä meilloin tuolla teltalla.

    Alikessu vilkaisi kerran meitin kaminanjalkaa ja juoksi kiireenvilkkaa ilmottamaan vääpelille asiaa ja sitten alkoi taas hirvee huuto, tälläkertaa meille autosotamiehille, kun oomma menneet valtion omaisuutta tuollatavalla käsittelemään, emmäkä heti kertoneet etsintäpartiolle löydöstämme. Mutta kun ei kukaan kysynyt. Olisvat tulleet sievästi kysymään ootteko nähneet sellaista ja tälläistä kapinetta, oltaishan me kerrottu, varmaankin…
    No eihän se jalusta ollut miksikään mennyt, ei oltu pidetty kaminassa tulta kun oli ollut lämpimät yöt ja poutakelit.

    Kyllä se lappalaisvääpeli tais vittuuntua siitä jupakasta kuitenkin sen verran, että se rupesi meille järjestämään päiväarbaittia.
    Vääpeli komenti meidät paskahuussin alusia putsaamaan. Se se olisikin ollut kivaa hommaa, varsinkin kun ei ollut kunnollisia varusteita siihen hommaan. Eihän sitä suntiskamppeissa ja nappaskengissä voinut tehdä ja jostain syystä kaikki muut varusteet meiltä katosi samantien kun löytöpalkkiomme laadun kuulimme.. Silti vääpeli meinasi ihan tosissaan meidät laittaa huussin alusia siivoamaan.
    Silloin mä porukan vanhimpana otin puhelun esikuntaan ja selitin meidän everstille koko jutun. Eversti käski mua tulla hakemaan hänet paikalle ja kun sitten asiaa puitiin uudemman kerran kävikin niin että vääpeli joutui miehineen itse paskanlapiontiin.
    Ja me lähdettiin kavereiden kanssa mikkijahtiin..

    Leiriharrastuksia luppoajalla:
    Kaikenlaista koiruutta tuli harrasteltua, tässä muutamia niistä..

    Mikkijahti =
    Oli nääs runsas sopulivuosi ja suurta hupia oli jahdata sopuleita joita vilisi siellätäällä teltan ympäristössä. Aina kun joku karjaisi ”mikki” niin koko porukka oli heti jahtaamassa sopulia, mutta eihän me niitä koskaan juoksemalla kiinni saatu, sen verran vikkeliä otuksia olivat. Tarkoitus oli ottaa elävänä kiinni yksi tai useampi, ikäänkuin maskotiksi…

    Onnistunut kalareissu =
    Käytiin porukalla läheisen kalanviljelylaitoksen lammikosta pyytämässä taimenta ja harjusta. Kalastusvälineinä pitkävartinen haavi, porapatruunoita, nalleja ja sytytyslankaa.
    Saalis oli taattu joka paukulla ja kapiaiset kateellisena katselivat kun me pojat savusteltiin taimenta teltan edustalla, eivät onneksi tajunneet mistä ne oli tullut ja miten. Me vaan pokkana kertoilittn satuja että matoja tuotiin etelästä tulessamme, että niillä sitä pohjolan kaloja narrataan, eikä millään vaapuilla…

    Pantiin poeka sihisemään….
    Viimeisillä viikoilla laitettiin kiljut käymään, mallia ottaen tuntemattomasta sotilaasta kaikkine kenttäkeittiön painekattiloineen joka besorkattiin töpinän lähellä yksikseen seisseestä kenttäkeittiöstä.
    Vahvaa kiljuahan siitä tuli, mutta eihän sitä voitu juoda, kun maistui ihan paskalta.
    Mutta mepä rakenneltiin sitten pontikkapannu. ”löydettiin” tarvikevarastolta kuuden metrin mittainen kupariputki ja ympättiin se painekattilaan jatkoksi. Teltassa kaminan päällä kuumenneltiin kattilaa ja kupariputki meni käumään ulkopuolella telttaa mutkan ja sitä myöten saatiin ihmetipat talteen. Kahdesti kun kirkastettiin ja sopivasti, saadulla tuotteella raikastettiin tunturipurovettä, niin aijai jopa oll hyvvää vettä!

    Tiedättekö muuten mitä eroa on siinä, jos laittaa vettä viinaan tai viinaa veteen…? No jos laittaa vettä viinaan, niin viina huononee, mutta jos laittaa viinaa veteen, niin vesi paranee.

    Poron metsästystä..

    Alueella kierteli yksi yksinäinen poro, kerran välähti mieleen, että miltähän se maistuisi poronkäristys.
    No milläs sen saisi sen poron kiinni jotta vois kurkun auki leikata ja paistit ottaa talteen. Juoksemallako?

    No olihan joka miehellä rynkyt mukana, perskeles.
    Mutta ei ollut pateja.
    Yhdellä kaverilla oli kuitenkin muutama puupääpati repussaan, joten siitäpä syntyikin seuraava idea.
    Käytiin naapuripataljoonan autoista napsimassa tasapainolyijyt muutamasta renkaasta. ja ei kun alikaliiberiluotien tekoon..
    Puupäässä on ontto puuluoti siksi että se patinraiskaajassa paremmin silppuuntuu. Otimma puupäät irti paukuista ja istutimme ne hiekkaan pystyyn kärki edellä, pakinkannessa sulatimme tasapainolyijyä joka sitten kaadettiin puupään sisään. Näin meillä oli kaikkiaan kahdeksan alikaliiperiluotia, yksi joka miehelle. Ja sitten lyijyn jäähdyttyä luodit istutettiin takaisin hylsyyn. Sitten kaivettiin yhden harjun kupeeseen valmiiksi kuoppa johon loppuosa poronruhosta oli tarkoitus piilottaa.
    Porojahtisuunnitelma ja päätös oli tehty ei puuttunut kuin toteutus.
    Sitten sattui sopivasti että eräänä päivänä oli jonkinlaiset ampumisharjoitukset lähistöllä, joten pauketta riitti muutenkin, eli kukaan ei kiinnittäisi mitään huomiota pariin ylimääräiseen pamaukseen. Silloin me iskimme kohteen kimppuun!
    Eka laakilla poro putos polvilleen ja toisella lähti henki, ei muuta kuin veret veks ja takki päältä ja parhaat palaset reppuun, loppuroippeet ja nahka kuoppaan ja maata päälle ja pintamultien alle kanisterillinen bensiiniä, ettei kaiva ketut tai karhut.
    Sitten teltalle poronkäristyksen tekoon..

    Mutta kuseltahan se maistui, ei sitä salvamattoman hirvaan lihaa voinut ihminen syödä, vietiin loput lihat sotakoirille, niille kyllä kelpasi ja ne rupes meille kaveriksi sen ruokalahjan saatuaan…

    Kuntsarien pummintaa:

    Kun herroja kuskailtiin milloinka missäkin maastontiedustelussa, niin sai aina tietoonsa asioita joista ei saanut puhua kenellekään, kaikkein vähiten kotona odottavalle vaimoväelle.
    Luottamus yleensä palkittiin monin tavoin mutta tärkein tapa oli että leirin loppupuolella pummittiin puoltoallekirjoituksia kuntoisuusloma-anomuksiin jokaiselta kuskattavalta, joka ukolla oli niitä valmiiksi puollettuja loma-anomuksia taskussaan vinot pinot, eikä allekirjoituksen antajat useinkaan hoksanneet edes ettei pumaskassa ollut aina anojan nimeä tai muuta tietoa..
    Niillä papereilla oli kiva käydä kauppaa, sitten koti-kasarmilla..”osta lomaa, saat halvalla”

    Joku voisi sanoa että kamalia roistoja oltiin, mutta se oli silloin se.. nythän nuokin ”sotarikokset” lieneevät jo vanhentuneita tekoina?

    Suuri nälkä…

    Kerran olin erikoiskyytiä suorittamassa kahdelle EVP Kenraalille. Ajeltiin siinä muutama päivä lappia ristiinrastiin, lapinsodan muistomerkeillä sun muuta. Oli hotellimajoituksetkin ja kaikki. Luostollakin oltiin lustinpidossa.
    Sitten viimeisenä keikkapäivänä päädyttiin Rovaniemellä ravintola-hotelli Pohjanhoviin lounasaikaan.
    Kenraalit oli mukavia ukkoja, kas kun eläkkeellä sitä ei tarvii olla enää niin olevinaan.
    Ne kuttui minutkin mukaansa syömään. Ukot veti satobriääniä ja muuta mukavaa puolustushallinnon piikkiin, mutta minä tilasin pyttipannun ja kohta tuotiin eteen aiiivan mahtava annos, lautasen halkaisija oli lähes puoli metriä ja tavaraa oli kukkurallaan.
    No nälkä kun oli niin sehän meni alas ihan hujauksessa.
    Kun hovimestari tuli kyselemään oliko ruoka maistuvaa ja saisiko seurueelle olla jälkiruokaa, niin tunnelman muutenkin ollessa katossa, minä taputtelin vatsaani ja tuumasin puolileikilläni että, ”kun tässä on nyt alkupalat nautittu, niin eiköhän voitais alkaa syömään pääruokaa”
    Hovi siitä kiepsahti kannoillaan ja marssi keittiölle ja takaisin tullessaan kantoi eteeni toisen satsin pyttipannua, sanoen, ”Meiltä ei sotilaat lähde nälkäisenä taipaleelle!”
    Kyllä täytyy myöntää että hieman hitaanlaisesti kävi syönti kun aloin päästä toisen annoksen puoliväliin.
    Kenraalit huvittuneina katselivat ja kyselivät konjakkia hörppiessään, että ”tilattaisiinko vielä kilon jäätelöannos jälkiruuaksi, ettei kuljettajalle jää mahaan tyhjiä koloja?”
    Kun lautanen oli tyhjä viimein, tunnin äheltämisen jälkeen, tuli hovikin kyselemään saisiko olla vielä jotain muuta, niin totesin siinä nöyränä että kiitos vaan mutta kyllä nyt minulle ainakin riittää, muun seurueen tarpeisiin en ota kantaa!
    Syönnin jälkeen kuljetin kentsut rautatieasemalle josta he junalla läksivät kolkottelemaan lannanmaita kohti
    Lähtiessään toinen sanoi paperilappua ojentaen.”tässäpä teille on valmiiksi allekirjoitettu ruokaraha- ja majoituskorvauslappu jolla voitte hakea ateria- ja majoituskorvaukset puolustushallinnolta, menetetyiltä palvelusruokapäiviltä” minä yritin estellä, että onhan tässä ruuissa pysytty ja majoitustakin saatu, mutta vastaus oli ”ota ota vaan , kyllä sä ne oot ansainnut!” ja laittoi vielä omasta lompakostaan viiskymppiä kouraan hyvänmiehen lisää!

    Otettavahan se oli kun pakolla tyrkytetään.

    ****************************************************

    Että kaikenlaista sitä voikin sattua kun oikeaan aikaan on oikeassa paikassa.

    Ei mulla mitään pahaa sanottavaa oikeastaan ole koko armeijasta, kummastuttaa että jotkut sitä tuolloinkin niin mörköpaikkana piti, että täytyi joskus, maitojunaan pyrkiä kesken leikinkin..?
    —————————-
    Että Sikäli….

  15. avatar Harri sanoo:

    Juu, ei armeijassa mitään pahaa, varsinkin jos sitä noin realistisesti muistelee..alle viikon pontikat, porot ja kaikki. Siellähän on päässyt sattumaan enemmän, kuin keskikokoisen radiotoimittajan elämässä ..he.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Mitäpä jos Harri opettelisit lukemaan?

      Juttu alkaa näin: Kuukauden päivät siellä tuli komennuksella oltua.

      Luuletko ettei kaikkea tuota kertomaani kerkeä kuukaudessa tekemään kun on riittävästi aikaa ja äly pelaa , kato silloin ei ollut nettiä eikä kännykkää, eikä meillollut telkkariakaan mukana, radiostakin tuli pelkkää humppaa ja uutisia.
      Se että muistan nää jutut vielä vuosikymmentenkin jälkeen, ei ole mikään ihme, sillä pidin päiväkirjaa jo tuolloin, ja pidän muuten edelleenkin..
      Mutta mun päiväkirjan jutut EI ala lauseella ”rakas päiväkirja”

      Jos Harri et oo sattunut tietämään, niin kerronpa että kuukaudessa on kolmekymmentä (30) päivää, viikossa on vaan seitsemän(7) viikkoja mahtuu kuukauteen neljä (4) ja vuorokaudessa on 24 tuntia

      Jos sä osaat vaan tuollaisia kommentteja kirjottaa, niin mene suomi24.fi palstoille kommentoimaan, älä änkeä tänne.

      Taidat olla kateellinen kun sulle ittelles ei ole sattunut koskaan mitänn mieliinpainuvaa kokemusta elämässäs.

      Ettet vaan ole joku Jedi tai kumipää ? joka ei ole tarvinnut, tai kyennyt käymään inttiä…

      tai tekemään muutenkaan mitään kliffaa, ilman että on pitänyt äiti olla vahtimassa ja laittamassa ruokaa ja pyyhkimässä pyllyä kakalla käynnin jälkeen?
      Eipä ihme että kommentit on tuotaluokkaa ja tasoa?

      Käskes äitis lukee ja suomentaa sulle tuo edellinen kertomus, niin josko sitten hiffaisit mistä siinä oli kyse!
      Vaikka voihan se olla ettet tajuu sittenkään?

  16. avatar Harri sanoo:

    Ei äitee lue, koska kritisoin häntäkin aikanaan saduista.
    Mutta mennään toki, todella sydämelliset pahoittelut kritiikistä ja nyökyttelyn puutteesta, se on suuremmassa arvossa aina.

  17. avatar Antti Sulonen sanoo:

    kuningasjätkä valittelet hämäläisiä dementoituneiksi. Saattaa se sitäkin olla, mutta hämäläinen on perinteisestikin ajatellut markkinoilla, että puhu sinä minä pitelen hevosta.

  18. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Kun mäkään en jaksa jatkuvasti tuosta politiikastakaan jauhaa.

    Kun näyttää siltä ettei hallituksen muodostamisestakaan tuu lasta eikä paskaa.
    Ehkäpä meilloin tekeillä sellainen pimeä-hallitus jonka tekemisistä tiedotetaan vasta sitten kun hommat on jo tehty, eli samaan tapaan kun Googlen tabletin sääennuste joka näyttää sään nyt, vaikka sen näkis kurkkaamalla ulos ikkunasta?

    Ehkäpä se (guulen säätiedotteet) onkin tarkoitettu tälläisille Harreille jotka nököttää neljän seinän sisällä pimeessä huoneessa world of warcraftia pelaamassa ja kommentoimassa tuskaansa paatista, kolmen sanan kommenteilla, ymmärtämättä edes kirjoittamaansa saati sitten lukemaansa.

    Jotenkin vääristynyt luonne on sulla Harri, kun kritisoit äitisikin lukemia satuja. Äidin puheita ja kertomuksia ei pidä epäillä ne voi olla kuin ollakin totta, paitsi sadut, ne on fantasiaa joiden tarkoitus on jokin muu kuin ehdoton totuus.
    https://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g
    Satujen tarkoitus on valmistaa kuulijaansa tai lukijaansa käyttämään mielikuvitustaan. Mielikuvituksesta taasen hötyä monessa paikassa jopa työssäkin.
    Jos sä oletkin työtön Harri ja tunnet ettet tarvitse mielikuvitustasi.

    Omasta kokemuksestani voin kertoa sen että aina ennen kuin alan tekemään mitään, mielikuvituksen siivin luon ensin kuvan valmiista työstä ja puran sen sitten osiin niin ikään ajatellen.
    Sitten vasta aloitan varsinaisen tekemisen ja aina välillä isken perstupakit ja mietiskelen sitä mielikuvaani.
    Ne on paljon paremmat kuvat kuin kukaan koskaan kykenisi piirtämään, ne on neljäulotteisia kuvia.

    Tiedätkö Harri mikä on suurin nopeus jonka ihminen voi saavuttaa (tällähetkellä)… ei se ei ole äänen-nopeus, eikä se ole valon-nopeuskaan joka saavutetaan jo radiotaajuuksilla.

    Se on ajatuksen nopeus, ajatuksen nopeudella voit sekunnin murto-osassa kiitää maailmankaikkeuden taakse ja takaisin, liikkumatta itse mihinkään fyysisesti.

    Siihen perustuvat sadut, tarinat ja kertomukset joiden avulla voi kuulija/lukija eläytyä asioihin ja elää niissä myös mukana ja matkata ajatuksen nopeudella maailmanääriin. Myös uskonnon asiat perustuvat ajatuksen nopeuteen. Rukoillessa lähetetään viesti taivaisiin ajatuksissaan puhellen,ajatuksen nopeudella…

    Ajatuksen nopeudella tehdyissä matkoissa fyysinen aikataju vääristyy, aina samalla tavalla kuin matkattaessa valon-nopeudella (paitsi matkaaminen valon-nopeudella on vasta teoriaa, sitä ei oikeasti voi tehdä vielä)((ihmiskunta ei ole valmis ruutiraketteineen valonnopeuteen vielä))

    Ehkäpä sinullekin Harri, kävi niin tietämättäsi, lukiessasi minun tekstejäni, siinä samalla huimassa vauhdissa ajantajusi vääristyi ja sinusta tuntui että kaikki kertomani tapahtui yhden viikon aikana, vaikka todellisuudessa aikaa kuluikin yksi kuukausi?

    Huomautan nyt kuitenkin, että minun kertomukseni eivät ole mielikuvituksen tuotetta tai satua, ne ovat tapahtuneet minulle ihan oikeasti.
    Se vaan on niin että joillekin sattuu ja tapahtuu asioita ja joillekin ei.
    Minulla on ollut todella värikäs elämä ja jos joku kysyisi joskus mitä siitä haluaisin vaihtaa pois, niin vastaisinpa kuitenkin
    Tapio Rautavaaran sanoin näin:
    https://www.youtube.com/watch?v=HyiJ89O0jvc

    Onhan minunkin elämääni sattunut vastoinkäymisiä ja ikäviäkin hetkiä, mutta summa summaarum, Ei niin paljon pahaa kuitenkaan, etteikö hyvää olisi enemmän, tai ainakin samanverran! On vain ymmärrettävä tosiasiat, että ne kaikkihan kuuluvat elämään. Ei elämä ole pelkkää pumpulia !

    Vastoinkäymisistä ja virheistä on vaan otettava opiksi…

    Jotkut eivät opi koskaan toiset kerrasta.. niin se vaan on Harriseni ja Anttiseni ynnämuut!

    ELÄMÄSSÄ TÄRKEINTÄ EI OLE RIKASTUMINEN ! VAAN SE ETTEI KÖYHDY!
    Jos kuollessaan on köyhempi kuin syntyessään, on elämä mennyt täysin hukkaan!

    (Armollinen Luojamme, on antanut meille synnyinlahjaksi sielun! Kaikki muu on meidän itsemme hankkimaa tai perinnöksi saamaa. Mutta jos sielumme, eläessämme menetämme, olemme kuollessamme köyhempiä kuin syntyessämme, silloin on elämämme mennyt hukkaan!)
    ********************************************************************

    Että Sikäli….

    • avatar Harri sanoo:

      Kyllä näitä lukiessa helposti vääristyy muukin, kuin ajantaju, mutta pyritään kuitenkin yhä lyhentämään.
      Oman kirjoituksen ymmärtämisestä lainaan omiasi, ettei tarvitse itse kirjoittaa.
      Arvoitus on seuraavanlainen:

      ”Kuukauden päivät siellä tuli komennuksella oltua”
      ja
      ”Pantiin poeka sihisemään….
      Viimeisellä viikolla laitettiin kiljut käymään….jne ” (myös aina niin tarkoituksenmukaisen armeijan kupariputken jyystö kamiinan päällä?? olleeseen pannuun siihen (joku oikeasti armeijan käynyt muistanee, mistä se kamiina täytetään) ottaa tovin..

      Nyt sitten kunkku oman kirjoituksen luetun ymmärtämisen pariin, kysymys on siis: Miten kauan pontikka tällä komennuksella ehti maksimissaan pöhistä?…veikkaan, ettei paranneltu vesi ollut pontikkaa nähnytkään.
      Anteeksi, tuli hieman pitkä rimpsu.

      • avatar kuningasjätkä sanoo:

        Olipas siinä taas pilkunnussintaa kerrakseen.
        Onko sinulla Harri reserviläismuistoja lainkaan, vai aattelitko vain kirjoituksiani arvioida noin niinkuin lukutaidottoman lukijan ominaisuudessa. Otas silmä käteen ja kato sitä tekstiä oikein kunnolla niin huomaat jotain..

        Mä oon nyt hieman vittuuntunut sun suomi24.fi tyylin renkutuksees, pysy siellä vaan vääntämässä tikusta asiaa, jos et muuta osaa!

  19. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En ole dementoitunut. Oli vaan sen verran värikästä henkilökuntaa sekä meitämosureita Vaunupataljoonassa, Panssarikoulussa sekä Psvkomppaniassa (komeno-ja huoltojoukkue mm autonkuljettaja, kanta-aliupseerioppilaat ja RUKn panssarilinja.), ja sattui monenmoista, ettei niiden kertomiseen paperi riittäisi. Pari sotilasfarssiakin (elokuva) syntyisi, jos niitä vielä tehtäisiin 8Uuno armeijassa olisi kevyttä kamaa). Kirjoittaminen olisi kuin vastaisi perusteellisesti Ilkkalan talousväitteisiin-ei jaksa.

    • avatar kuningasjätkä sanoo:

      Niinpä joopa kasku ei juu ja silviisii….

  20. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Täytynee munkin lopettaa tää kirjottelu ja palata politiikan pariin, niin ei joudu kaikentietävien ja osaavien suomi24.fi herrojen kanssa kädenvääntöön asioista oliko mun tapahtumien aikajana oikein, kuka osasi lukea ja kuka muisti väärin, sekä muuta pilkunnussintaa, niinkuin suomi24 palstalla tapana on, kuten kuka tahansa voi todeta.
    Kun vaikkapa kysyy jotain asiaa, niin useinkin siellä vastauksena näiltä ääliöiltä saa ”kysy ameriikan presidentiltä”

css.php