Olisikohan kannattanut käyttää etanadynamiittia?

Joukko tumpeloita radanrakentajia, räjäytteli Helsinki-Hämeenlinna radan paskaksi ja nyt;  ”radalla ei kulje minkäänlainen juna”.

Kirjoittaa iltasanomat tämänpäiväisessä lööpissään..

Matkustajaliikenne hoidetaan linja-autoilla, mutta tavaraliikenne on tyystin jumissa. No onneksi on kumipyöräjunia, kun rautapyörät seisovat, mutta tätähän VRllä eivät taida tajuta…

 

Olisikohan pitänyt käyttää ”tumpelo-”, eli etanadynamiittia, niin ei olisi lennelleet kivenlohkareet minne sattuu.

Sitä kun innoissansa paukutellaan ja unohdetaan fysiikan opit, niin käy näin. Liekö ollut asialla virolainen alihankkija tai mikä, mutta jotenkin näyttäisi että hommat meni vituks jo suunnittelupöydällä?

Siinä nyt kävi juuri niin kuin vanha sananlasku opettaa, eli ”kolmenmarkan seppä, teki satasen vahingon”.

 

Herrat päättäjämme kun eivät taida vieläkään tietää sitä, ettei halvalla saa hyvää ja että hosumalla ei saa aikaan kuin kusipää kakaroita.. (vaikka sitäkin asiaa on tolkutettu joka-ikinen itsenäisyyspäivä vsta 2000 asti television YLEn  tuntematon sotilas – elokuvauusinnoissakin.

 

Voe helevetti mä sanon ,tätä tunarointia!

 

Että Sikäli…….

4 kommenttia artikkeliin “Olisikohan kannattanut käyttää etanadynamiittia?”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En tiedä ketkä nyt olivat räjäytyshommissa. Aikanaan kun Rautaruukkia rakennettiin oli laturi jatkuvasti 3 promillen humalassa. Kerran oli ilmoitettu, että räjäytys on klo 11.15,kun väki on ruokailemassa, no tössähti klo 10,55. Jokunen auto kärsi peltivaurioita ihmisille ei ooneksi käynyt kuinkaan.. Vantaalla tapahtui muutama vuosi sitten iso vahinko, kun oli huonosti peitelty. Kyllä näitä on sattunut ja sattuu edelleen. Kuten sähköjohtojen katkaisuja kaivinkoneella. Ja yleensä perjantai illansuussa.

  2. avatar Walkman sanoo:

    Asiaa yksityiskohtaisemmin tuntematta on hankala esittää varmaa syytä tapahtuneelle. Eräs asia tuli kuitenkin mieleeni. Syynä lienee ylipanostus. Mikä sen on aiheuttanut? Niistä kuvista joita olen nähnyt onnettomuus paikalta on kyseessä jo kerran aiemmin louhitusta kalliosta. Siitä on seurannut, että kalliossa on ollut aiemman louhinnan jäljiltä railoja / tai halkeamia. Vuosien aikana hiushalkeamiin on satanut vettä ja se on jäätynyt talvella ja sen myötä railot ovat mahdollisesti suurentuneet ja jäätyminen on irroittanut kalliosta kappaleita. Ilmeistä on, että panostaja / louhintatyönjohta ei ole ymmärtänyt / havainnut tälläisen mahdollisuuden olemassa oloa. He ovat kuvitelleet panostavansa ehjää, rikkomatonta kalliota jolloin panostus on ollut liian suuri jo kertalleen ammuttuun kallioon. Kun työskennellään jo kertaalleen louhitussa ympäristössä, ajatus ehjästä kalliosta on yksiselitteisesti väärä. Se mahdollisuus, että terveeseen kallioon tehtäisiin ylipanostus on mielestäni pois suljettu. Niin ammattitaidotonta panostaajaa ei Suomessa voi olla, tai ei ainakaan saisi olla.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Onhan se todellakin mahdollista, että reikiin on mennyt tuplalataukset. Kyllä ammattitaitoisen laturin tulisi osata tehdä koeporaukset ja nähdä jo silmällä, että kalliota on aikaisemmin käsitelty. Jälki oli yllättävä pahan näköistä, joten kyseessä ei mikään pikkupaukku. Tosin en ole räjäyttänyt itse kuin pentuna kantopommin=en ole asiantuntija.

  4. Ittekin jotain kallion ym.. räjäytyksestä tietäneenä voisin asiaa kommentoida niin, että kun tuossa vielä kahdeksankymmenluvulla dynamiittia sai ostaa luvalla jonka sai poliisilta, kukatahansa lainkuuliaiseksi tunnustettu henkilö, niin tulihan sitä ammuttua kiviä ja kallioita , mutta vain pikkupaukuilla kerrallaan. Sattuihan niitä läheltäpiti tilanteita silloinkin. Kerrankin Savonlinnassa kun eräs ystäväni aikoi tehdä kallioon roilon vesijohtoa varten mökillään, pelkällä porala ja talttakoneella, niin päätin avustaa hommassa laittamalla porareikiin dunamiittia. Kas kuinkas ollakaan sattui siinä sellainen vahinko, ettei ihan suojamatot olleetkaan kohdillaan ja porareiän vierestaä irtosi kovempi kiviaines(kvartsia) n 1/2 neliön limppuna liitämään 100metrin päähän rantaa lähelle kallista pikaliipparivenettä. Nooooo ei se sentään osunut kuin melkein, puolen metrin päähän, mutta silloin kaveri sanoi että nyt riittää. ja hommaa jatkettiin entisen suunnitelman mukaan.
    Ja mä sentään ammuin vain puolikkailla pötköillä per laaki..

    2008 kun koirani kuoli eutanasiapiikkiin keväällä, oli maa niin roudassa vielä, ettei auttanut muu kuin tehdä kangella reikä maahan ja laittaa reikään pari pötköä dynamiittia, niin kylläpä helposti syntyi sellainen kuoppa johon pieni koiranpoikanen mahtui, se olikin sitten viimeinen paukku jonka pamautin. Niin sitä mä vaan että jotain minäkin ampumisesta tiedän, mutta nyttemmin olen siirtynyt etanadynamiittiin tai kivikiiloihin.. ja muillekin tumpeloille suosittelen sitä samaa toimintaa, ettei kävisi näin kun kävi…

Jätä kommentti

css.php