Talouskasvua ostamalla aina uutta ?

Nykyaika on sitten kummallista.

Koko ajan toitotetaan että ostovoima on lisääntymään päin ja talouskasvua saadaan kun ostetaan uutta ja heitetään vanhat pois.

Minun ostovoimani ei vaan jostain syystä ole lisääntynyt, saan edelleenkin alle köyhyysrajan olevaa eläkettä!

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kierrätys ja vanhan kunnostaminen kannattaa, siis sikäli kun on taitoa tehdä se itse.

Jos vanha telkkari sippaa, niinkuin se sippaa aikanaan, se kun on suunniteltu sippaamaan tietyn ajan kuluttua, niinkuin kaikki muukin talouskasvun perustana oleva kuluttajille myytävä talous ym tavara, niin ei niitä kannata korjauttaa eikä alkaa itse korjaamaan!

Eiköhän itsekorjaaminen lie joidenkinsähkölaitteiden osalta hieman laitontakin?

Mutta sanotaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa keittiönkaappien ovet.

Väri on haalistunut, kellastunut tai jo alusta asti ikävän synkkä, tai jostain syystä ne eivät kokonsa puolesta mahdu uudistettuun keittiöön, niinkuin minun tapauksessani kävi.

Ostin satasella ihan summanmutikassa ja suunnittelematta koko keittiökalustesarjan kaikkine ovineen saranoineen jne torilta. Tarkoitus oli kasata niistä keittiökaapistot emännän mökille, mutta jostain syystä se sitten jäi… Kaapistot oli purettu myyjän toimesta niin että vain ovet saranoineen olivat ehjiä.

No aikani niitä säilyttelin ja sitten paiskasin komeron runkolevyistä suurimman osan roskalaatikkoon jokusen sentään älysin jättää tarvekaluiksi.

Nyt kun tuli sitten eteen tämä talon pieni pintaremppa ja kiertelin katselemassa keittiöön kaapistoja ja kauhistelemassa niiden hintoja, niin alkoi itää mielessä ajatus….

Saisikohan niistä varastossa jo kolme vuotta lojuneista ovista  ja runkojen palasista tehdyksi uudet kaapistot?

Mukaan suunnitteluun lähti eräs tuttu kaveri jolla ideoita on lähes yhtäpaljon, ellei enemmänkin kuin minulla. Me kumpikin ollaan vähän sellaisia, että mitään ei heitetä pois joka ollaan saatu, niitä voi tarvita joskus.

Ja nyt se tarve oli ja onneksi oli tarvekalujakin… ”ken säästää saadessaan, sill´on ottaa tarvitessaan!”

Kaveri purki keittiökaappien ovet paloiksi, ne kun oli sellaiset  kuudesta osasta tehdyt ”kokopuiset”, no joo…reunaosat oli puuta, pohjapeili lastulevyä ja keski-kohokuvio sitä nykyisin kokopuuna myytävää pahvilevyä jotain MFB tai sinnepäin… Sitten alkoi tuunaus. … jatkuu tuonnempana……………………….

Minä sahailin vanhoista kaapinrunkopaloista suorakaiteen muotoisia paloja  riittäväksi katsomani määrän, osan jouduin tosin ostamaankin ihan uutta mellulevyä.

Sitten kävin katsomassa myymälässä kuinka kaappien rungot oli konstruoitu ja ei kun kasaamaan..

Levyä, tappeja, liimaa, ruuveja ja nauloja oli läjittäin tuvan permannolla, mutta niinpä vaan jo seuraavana päivänä ne olivatkin muuttuneet mittojen mukaisesti itsetehdyiksi kaapistojen rungoiksi.

Pöytätasoihin ostin sitten ihan uudet mustat melamiinitasolevyt, kun en viitsinyt ruveta niitä itse vääntämään. Mutta tiskiallas löytyi Sysmän kierrätyksen myymälästä vitosella ja hanahan mulla olikin entisestä tiskipöydästäni ostettu biltemasta pari vuotta sitten  hintaan 29,90 ( on muuten hinta laatusuhteeltaan aika hyvä peli, vaikka biltema myykin pääsääntöisesti kiinalaista paskaa, niin tämä ei ollut sitä)

Tuo tiskiallas oli siitä ihmeelinen tapaus, että se taisi olla jonkinlainen aihio, sillä siinä ei ollut reiän reikää, mutta mitäs minä onhan mulla  työkalu jolla reikiä tehdään.. Naks,naks,naks ja surrur vaan ja reiät syntyivät allashanalle, tiskikonehanalle, poistoviemärille ja juomavesiautomaatille… (nääs kun juomavesi pitää suodattaa ja puhdistaa, sitä ”kantovettä” kun edelleenkin tulee mun kaivooni, kiitos konkurssiin menneen paska-vesiosuuskunnan sinne paskaputkikaivantoonsa hautaamien kuusenkantojen… )

Liesituulettimen ohjausyksikkö(Muh) löytyi torilta, kympillä!

Sen myynyt ihminen ei kyllä tiennyt mitä myi, mutta en aluksi tiennyt minäkään mitä ostin. Siis liesituulettimessahan ei ollut puhallinta itsessään , oli vain ohjausyksikkö, huuva ja muuntaja. Aikani noituessani että olipas mua hieman retkutettu kaupassa muistinkin, että minullahan onkin katolle asennettava huippuimuri lojunut varastossani jo kohta kymmenen, ellei enemmänkin- vuotta. Kun ohjausyksikön valmistajan sivuilta löysin tietoa kytkentäkaaviosta, niin jopa rupesikin homma toimimaan.

Siellä muuten oli sen ohjausyksikön hintakin(siis mitä se uutena maksaa) voe helevata 375,- euroa Ovh. ja siihen sitten vielä huippuimuri päälle lähes 500.- -…

Niin ettei ne torikaupat sittenkään olleet huonot, suotta noiduin aluksi..!

Nyt on viisinopeuksinen liesituuletin asennettuna paikoilleen ja huippuimuri katolla ja toimii, vaikka onkin jostain romuläjästä pelastettu ja tyhjänpanttina seissyt vuosikymmenen varastossani… ”niin se aika, tavaran nauttii!”

Jääkaappipakastimen tulin hankkineeksi jo kymmenisen vuotta sitten itselleni 50 vuotislahjaksi. On muuten sellainen jääkaappipakastin, etten sitä ihan vähällä hukkaakaan, niitä kun ei enää samanlaisia tehdä, kun olivat liian hyviä, eivätkä sipanneet parissa vuodessa. Tää LG oli silloin uusinta uutta lajia, nonfrost toimintoineen. Kertaakaan en ole tarvinnut sulattaa sitä ,kun huurretta ja vettä ei kerry sisään, koska oven tiivistepintaa kiertää jokin kuumalanka jolloin tiiviste pysyy notkeana ja tiiviinä…

Se mitä teen JK-PKlle on että, hieman tuunaan sen ulkomuotoa, maalaamalla ovet hieman eri sävyyn kuin se ikävän steriilinvalkoinen..Samalla se ikäänkuin integroituu muihin keittiökalusteisiin joissa väriskaala on musta-harmaa-valkoinen..

Astianpesukoneen ja hella-lieden sentään ostin ihan uutta, etteivät talousgurut ihan tyhjäntakia sijoittele varojaan uuden roinan myynninedistämiseen..

Mikroaaltouunin jossa ei ole mitään pyöriviä hälpättimiä sisällä ja joita minulla on kolme samanlaista jemmassa(Ignis MV50), olen löytänyt romuläjäiltä, kaikki eriaikoina ja ne kaikki toimivat.. ja toimivat todella hyvin vaikka ovatkin pienikokoisia. Aion käyttää siis niitä niin kauan kuin mahdollista ja jos yksi sippaa niin jäähän kaksi vielä, vaikka varaosiksi… Senkin tuunaan keittiön väriskaalaan sopivaksi… Maalilla saa ihmeitä aikaan.

………Samaan aikaan toisaalla….

…Kaveri oli siis purkanut kaapistojen ovet ja tuunasi ne antamiini mittoihin  sahailemalla ja jyrsimällä levyjen reunoja ja puita.

Ja hyväthän niistä tuli, melkein voisin sanoa että paaaljon paremmat kuin jos olisin ne itse tehnyt, kun ei mulla ihan kaikkeen hommaan pinna riitä…

Ostin hänelle paketin sopivia jyrsinteriä ja kuviosahan teriä, ikäänkuin työpalkoiksi… Muuta palkkiota hän ei sitten halunnutkaan…

Itse rakensin pylväsporakoneeseeni sabluunan jonka avulla porasin saranaosia varten tarvittavat 35 mm reiät muuteltujen ovien reunoihin juuri oikeille paikoilleen eikä liian syvään.

******************

Nyt sitten olikin vuorossa se, että milläs saadaan oviin aiemmassa käytössä ja varastoinnissa kertynyt lika pois?

Niitähän ei siis pesty vielä työvaiheessa..

Kokeiltiin tinneriä, asetoonia, ksyleeniä ja jos vaikkapa mitä myrkkyä, eikä niillä tee mitään vaikka haiseekin kamalalle.. Ei edes kotitalousrasvajäämät irtoa…

Mutta sitten kaveri keksi kokeilla kristallisoodaa!

Pussillinen kristallisoodaa sankolliseen lämmintä vettä ja karhunkielisienellä kun hetkenaikaa hinkkasin niitä ovia kauttaaltaan niin jopas lähti sonnat irti ovien osista.

Jopa niin tehokasta oli se aine, että maalipintaakin irtosi mukana ja pinta meni sellaiseksi kuin olisi vesihiomapaperilla karhennettu.No hyvä niin ei tarvinnut erikseen hioa. Sitten päälle huuhtelu runsaalla lämpimällä vedellä suihkuhuoneessa, sokkeloiden ja reikien puhallus paineilmalla ja lopullinen kuivaus  kangasrievulla.

Sitten makuuhuoneen lattialämmitys päälle, rimat lattialle ja rimojen päälle ovien osat kuivumaan  ja odottamaan uudelleenmaalausta.

*****************************

Maaliksi valitsin, hieman taitetun valkoisen, vesiohenteisen Tikkurilan Helmi kalustemaalin ja samaa tavaraa harmaasävyisenä peililevyjen reinakaistalle.

Oli aluksi tarkoitus maalata ruiskulla, mutta siinä miettiessä asiaa tarkemmin tuli vaihtoehtoja muitakin.

Ruiskumaalaus sotkee paikat, leijailevalla maalisumulla..ei hyvä.. Mohair-rissa tuli mieleen, mutta siitä irtoaa karvaa ja tulee appelsiinikuviopinta. Pensselistä jää viiruja ja niistäkin irtoilee jouhia. Kastaminen vaatii suuren altaan ja  paljon maalia .

Ratkaisu oli Superlontela!

Hienorakeisesta superlonista valmistettu tela kestää vesiohenteista maalia ja jälki on siistiä. Ohentamattomalla ja nopeasti kuivuvalla maalilla  ja maalattava kappale, telineessä lappeellaan estävät valumien muodostumista.

Olihan siinäkin hommaa, mutta voisinpa sanoa että kyllä kannatti.

Helmimaali kuivuu pölykuivaksi n tunnissa ja on päällemaalattavissa seuraavana päivänä n 16 tunnin kuluttua ja maalatut esineet ovat käyttöön otettavissa n 3-4 vrkn kuluttua.

Maalia meni kymmenen oven( n. 3,8 m2) pintamaalaukseen(2 kertaan) 1.litra valkoista ja n 1/3 liraa harmaata, joten kun taustat maalataan myöhemmin joutuu ostamaan vielä yhden litran valkoista maalia..

Rissoja kului 1kpl, koska sen pystyi helposti pesemään maalausten välillä puhtaaksi lämpimällä vedellä.

Eli nyt tänä-viikonloppuna on sitten keittiökaapistojen avoimien-ovien aika ohi ja saadaan tavarat piiloon ovien taakse

Sitten vielä sellainen juttu, että jokunen vuosi sitten satuin löytämään jonkun onnellisen uudentavaran-kuluttajan  roskikseen lemppaamat kaapinovien vetimetkin yht lähes 40 kpla uusia ja kaupan avaamattomissa muovikääreissä ruuveineen ja prikkoineen.. Niin eipä tarvitse niitäkään alkaa ostelemaan….  ” säästöähän se on, pienikin säästö” !

 

 

Loppulauseiksi sanoisin:

 

Kyllä tuunaaminen, itsetekeminen ja korjaaminen kannattaa !

**********************************************

 

Mutta ne joilla on varaa tukea KIKYä ja jatkuvaa  talouskasvua, niin ostakaapa vaan, uutta ihan rauhassa!    

ja heitelkää vanhat kamat lähes käyttämättöminä roskiin, vaikka mua varten…

 

Että  Sikäli……

Esikasattu kaapinovi, maalilla saa ihmeitä aikaan...

Esikasattu kaapinovi, maalilla saa ihmeitä aikaan…

Jätä kommentti

css.php