Kamalaa tämä susivihan lietsonta !

Susia on nähty siellä ja täällä, luonnossa ja jopa maanteillä vapaana liikkumassa, ihmistenilmoilla.

Mettämiehet terottelevat nylkypuukkojaan ja viilailevat ristejä luotien päihin, samalla selvitellen sotkuisia solmuisia lippusiimojaan, odotellen vesi kielellä että saisivat luvat ja pääsisivät tappamaan näitä niin harmillisiksi koettuja luontokappaleita!

Kertoillaan juttuja kuinka sudet ovat tulleet liian rohkeiksi ja ryhtyneet vierailemaan pihapiireissä, verottamassa milloin karjaa tai sitten jopa koiria, varsinkin mettämiesten koirat ovat olleet susien mielisaaliita jo puheiden perusteella pitkään!

Mettämiehet puhuvat suureen ääneen siitä, että susien määrää pitää ehdottomasti rajoittaa, niitä on liikaa heidän mielestään. Sudet verottavat liikaa riistakantoja ja mettämiehet pelkäävät että heidän harrastetoimintansa kärsii kun riista vähenee..??

Samaan henkeen ja huutoon ovat liittyneet myöskin luontaistaloutta harrastelevat poronhoitopaliskuntien poromiehet. Hmm luontaistaluos? Eikös se tarkoita luonnonmukaisuutta, eikös luontoon kuulu myöskin kaikki muukin mikä siellä porojen lisäksi liikkuu?

En tarkoita tuolla moottorikelkkoja ja helikoptereita joilla poropaliskunnat hommiaan tekee ja joiden avulla omaisuuslaskentaa suorittavat, vaan muita luonnoneläimiä, joiden osa on kuulua luontoon, Jumalan luomina maan asukkaina.

Sen nyt jotenkin saattaisi ymmärtää että urbanisoituneet kaupunkilaiset pelkäävät susia, hehän eivät juuri liikuskele luonnossa muutenkaan, jopa ikkunalaudalle tuleva talitinttikin saa jotkut aivan suunniltaan pelosta, hui kamala mitä kaikkea pahaa tuokin talitintti kantaa sisälle tuolta ikkunalta, jos vaikka lintuinfluenssaa tms..

Susivihaa lietsovat nekin jotka pääasiassa istuksivat kotonaan kotisohvallaan somettamassa, verhot tiukasti ikkunoittensa peittona, ettei vaan luonto tuppaa edes auringonsäteinä sisään huoneeseen.

Kaikki sudet, karhut, ketut, ilvekset, maa- ja merikotkat ja jopa hirvetkin pitäisi tappaa jotta ihmiset voisivat rauhassa liikkua alueillaan, kertoilevat  nämä jotka eivät uskalla liikkua kehäkolmosen ulkopuolisessa maastossa kuin maastoautoilla tms… Pelännevät jos vaikka omaa varjoaankin, luulen ma..

***************************************

Onko kukaan ajatellut, mitä siitä seuraa, kun kaikki nk. vahinkoeläimiksi luokitellut tapetaan?

No hirvikantahan on jo romahdusmaisesti laskenutkin, mutta ei siksi että sudet ja muut suurpedot olisivat ne hävittäneet.

Vaan siksi että mettämiehet ovat ahneuksissaan hamunneet pakastimiinsa ne suurimmat ja komeimmat, elinvoimaisimmat yksilöt.

Ne joilla on suurimmat ja monihaaraisimmat sarvet, ovat päässeet kunniapaikoille mettämiesten olohuoneen seinälle kiinnitettyinä päätrofeina, johon on sitten mukava ripustella pyssyt ja rensselit roikkumaan, vieraisilla käyvien ihasteltaviksi..

No nyt kun paras hirvikannan aines on poissa luonnosta, niin nämä jäljellä olevat heikommat yksilöt lisääntyvät joillain alueilla jopa sukusiittoisesti, saaden sairaita jälkeläisiä ja jopa sellaisia jälkeläisiä jotka eivät kykenekään lisääntymään.                                                                                                    Ja kun ei kyetä lisääntymään niin silloin kanta romahtaa!

Samaan aikaan uusia mettämiehiä tulee kokoajan lisää ja lisää, siitäkin huolimatta että aseiden määrää ollaankin tehokkaasti vähennetty. Myöskin mettämiesten määrää pitäisi rajoittaa aika ankaralla kädellä.

Nythän ei enää kunnollisia hirvikokeitakaan tehdä, vaan ampua napsautetaan paikallaan seisovaan maalitauluun ja jos kuti osuu metrin halkaisijaltaan olevaan maalikenttään niin niin lupa heltiää hetkessä ja eikun hirvimettälle vaan , vaikka harvemmin se koiran ajama hirvi siellä mettässä paikallaan seisoksii…

Sitten mennään autosaattueilla metsäautoteitä pitkin ja joskus jopa maanteitäkin rallaten edestakaisin, välillä katsellen navigaattorista missä päin se koira juoksee saaliin perässä ja kun ollaan hyvällä hollilla tienlaidalla, niin napsautetaan avuton hirviparka kuulalla polvilleen ja avataan kaulasuonet ettei maitohapoille juostu veri pilaa herkullisia lihoja..

Hirvenruhoahan ei miesporukalla raahata metsästä pois, vaan se kuskataan traktorilla hirvikämpälle orteen roikkumaan, paskamahat ja muut suoliroippeet yleensä jää johonkin mettäojaan korppien , kettujen, supien ym sapuskaksi tai jopa kylän irrallaan juoksentelevien koirulaistenkin, piehtarointipaikoiksi.

*********************************

Suomalainen susi, ja jopa karhukin on vielä elinvoimainen, mutta syy siihen että ne tunkevat joskus ihmisen pihapiiriin, on aivan selkeä:

Ei ole ruokaa luonnossa riittävästi!

Ei sitä kuulkaa täysikasvuinen susi tai karhu kauaa tule toimeen pikkujyrsijöitä napostelemalla, eikä mettäkanoissa tai niiden poikasissa ja munissa ole  kuin pelkkiä sulkia ja höyheniä, ei niillä elä., ne jääköön villiintyneiden kettytyttöjen vapauttamien tarhaminkkien ja niiden jälkeläisten eineeksi.

Eikä susikaan tyhmä ole, osaa susi laskeskella, että ”jos syön tuon mettämiehen  (joka söi mun hirven), koiran niin eipähän ihan heti ole mettämies sitten samoilla apajilla, mun kanssani” !

Susi  sentään vaan noin yleensä tappaa vain nälkänsä takia, ei huvikseen vaan elääkseen ja toteuttaakseen sitä geenikaavaa jonka Luoja sille antoi! Syö ja lisäänny…

Ei sudet tai karhutkaan onnistuneen metsästyksen jälkeen juhli erätaloilla kaatoryyppyjä nappaillen ja iloa pitäen, eikä mässäile edellisvuoden pakastejämiä hirvipeijaisissa koko laumansa voimalla..

Ihminen voi tappaa jopa huvikseen luomakunnan jäseniä, jopa toisia ihmisiäkin.

Enemmän tänävuonnakin jo, suomessa on ollut ihmistappoja ja muita väkivallantekoja uutisissa, kuin että sudet olisivat pahojaan tehneet!

Sopiipa miettiä sitä…..

**********************************

Mutta nyt uusimpana uutuutena, ollaan jo käymässä jopa tarhasusien kimppuun, !!

Siis niiden jotka pienissä tarhoissaan eripuolilla suomea asustelevat eläinpuistoissa!

Viittaan viimeaikoina iltalehdistössä olleeseen päivänpuheenaiheeseen  esim Ähtärin eläinpuistossa sattuneeseen tapaukseen jossa pikkupoika joutui  susien raatelemaksi, kun meni työntämään kätensä häkin silmukan läpi, sillä aikaa kun vahempien valvovat silmät olivat jossain muualla…

7 vuotias poika oli päässyt livahtamaan polun suoja-aitauksen taakse ja sitä kautta aivan susitarhan aidan viereen ja tietystihän sitä pitää heti hauvaa silittää….

Eipä paljon taideta kouluissakaan lapsille opettaa kuinka luonnossa tai eläintarhoissa liikutaan tai käyttäydytään. Monilta vanhemmiltakin lienee homma hukassa, ehkä samasta syystä?

Nyt sitten vaaditaan suureen ääneen että poikaa purrutta sutta pitää rangaista, vaikkapa tappamalla se, tai jotain muuta kivaa, mitä nyt hullut vaatijat keksivätkin…

Jopa koko susitarha olisi lopetettava ja eläimet lyötävä turkisnahkoiksi jotka huutokaupataan enitsen tarjoavalle muotiliikkeelle?

Tai ainakin täytyisi eläintarhoihin rakentaa petoeläinten ja misei kaikkien muidenkin eläinten tarhojen ympärille tupla-aitaukset ?

Ynnä muuta paskaa….

*********************************

Minä itse, ahkerana Ähtärissä kävijänä, (n. 4-5 kertaa vuodessa), olen useinkin pannut merkille ne lukuisat hälisevät ja kirkuvat perheet lapsilaumoineen,  Jotka koputtelevat häkken ja aitausten seiniä ja verkkoja, saadakseen päiväsaikaan uneliaitten eläinten huomiota itselleen.

Miltäpä sinusta rakas lukijani tuntuisi jos itse olisit päiväunilla ja siihen tupsahtelisi satapäisiä kiljuvia lapsukaisia nokkauniasi häiritsemään, saattaisiko kenties hieman vituttaa, ja tekisi mieli puraista jos vain ylettäisi?

Kun itse menen Ähtärin eläinpuistoon, niin usein minulla on myöskin lapsia mukanani, mutta jo mennnessämme automatkalla pidän lapsille oppituntia siitä kuinka sitten käyttäydytään ja mitä siitä saattaa seurata jos ei käyttäydytä!

Stten ajoitamme menomme siihen ajankohtaan jolloin pahimmat kirkujat ovat jo poistuneet, elikkä iltahämäriin, silloin myöskin eläimet ja varsinkin sudet ym pedot alkavat olla virkeimmillään. Vaikkakin ne ovat joskus aika ärhäkkäällä tuulella huonosti nukuttujen päikkäreidensä takia.

Täytyy tunnustaa, että aika useinkin olen rikkonut eläintarhan määräyksiä siitä, ettei polulta saa poistua ja mennä verkkoaidan viereen lähietäisyydeltä susien kanssa kommunikoimaan, mutta minkäs minä suden luonnolleni voin? Kaipaan lähikontaktia ”lajitovereihini”.

Olenhan kokenut niitä usein luonnossakin ja olen vieläkin hengissä ja voin hyvin!

Monesti olen vienyt lapsetkin mukanani aivan verkkoaidalle, vaimoväen kauhusta jäykkänä seuraillessa takamaastossa.

Mutta, ei koskaan metriä lähemmäksi, olkoonkin että siinä on kestävä ja riittävän tiheäsilmäinen verkko, niin kyllä ei tulisi mieleenikään, työntää tai antaa lasten työntää sormea tai kättä susien puolelle aitaa.

Kun minun lapseni osaavat olla ja käyttäytyä, niin ongelmaa ei tule.

Olemme me joskus varustautuneet joillan makupaloillakin, parasta sisäfilettä tai entregotepihviä ( a’ 34,-€/kg) sopivan kokoisina tikkupaloina taskussa ja semmoinen saslictikku, josta terävä pää on katkaistu pois, niin sillä kun sudelle tarjoilee aidan reiästä ruokalahjan, niin sen jälkeen ollaankin jo niin kavereita, että voisi vaikka rapsuttaa, mutta EI!, ehdoton ei.

Sudet, olkoonkin että ovat tarhasusia, eivät ole koiria!

Eihän kaikkia koiriakaan mennä noin vaan rapsuttelemaan, voi siinäkin käydä hassusti, ja on käynytkin paljon useammin kuin susien kanssa !

Minä en edellä mainitulla tekstilläni tarkoita sitä että nyt jokaikisen pitäisi sännätä eläipuistoihin entregotepihvit taskussa pullottaen ja verkkoaidan vierustalle sulloutuen, ilta-aikaan jolloin sudet ovat aktiivisimmillaan.!.

Vaan sitä että opetelkaa itse ja opettakaa myös lapsenne käyttäytymään kunnioittavasti niitä kohtaan joiden luona vierailette, olivatpa he tai ne keitä tai mitä tahansa!

Minusta on väärin syyttää Eläintarhoja ja varsinkaan nyt Ähtärin eläinpuistoa  siitä että, tälläinen jäävuorenhuipputapaus sattui tapahtumaan, ei tämä ole jokapäiväistä.

Myöskään susien  tai eläintarhojen tarhasusien syyllistäminen siitä, että ne toimivat vaistonsa ja geeniperimänsä lakien mukaan, ei ole relevanttia käyttäytymistä!

Ihminen omilla toimillaan ja käyttäytymisellään voi vaikuttaa siihen että järkevä elämänlaatu löytyy kaikille luomakunnan yksilöille!

***************************************

Tulihan tästä nyt hieman pitkähkö juttu, mutta toivon että jaksoit lukea sen loppuun saakka, sillä en minä tätä ihan huvikseni kirjoittanut !

Kommentointi ei ole pakollista, mutta susiteltavaa, sanakin on vapaa.

***********************

Että… Sikäli…..                       

Auuuuuuuuuuuuuuuuuuu-u-uuuuuuuuuuaaaa!

5 kommenttia artikkeliin “Kamalaa tämä susivihan lietsonta !”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Kerrankin kirjoitit aiheesta ja tavalla josta voin olla kanssasi täysin yhtä mieltä.

    Olin paikalla tammikuussa Rengon susi-illlassa jossa jonkun kommentin heitin. Enpä tiennyt jotta paikalla oli myös Radio-Häme joten seuraavana aamuna vaimo käänteli radion volyymia lujemmalle kun tutun äänen sieltä kuuli.
    ”Kyllä minä vallan kauhiasti ihmettelen kun tänne tulin jottei täällä kukaan naisimmeinen valita pelostaan ittensä ja lastensa puolesta jotka täältä susien seasta joutuvat kouluun menemään. Kun ei kukaan nuari teini kerro kuinka pelkää vaan täällä raavaat aikuiset miehet valittaa.”
    Paikalla oli joukko äänekkäitä metsästäjiksi itseään tituleeraavia räyhääjiä.

    Sillä reisulla myös opin uutta termistöä. Se on pihapiiri sellainen alue jotta vähintään sadan metrin säteellä kun talon ympäri ympyrä tehdään niin kaikki sen sisällä on pihapiiriä. Se on kaiketi jotain 3.14 hehtaaria. Jos sudenjälkiä tältä alueelta löytyy niin se on sitten käynyt pihapiirissä ja siitä tehdään ilmoitus. Sitten uutisoidaan kuinka vallan kauheesti on taas sudet tulleet pihapiiriin. Pihapiirin laajuutta vaan ei uutisoinnissa kerrota.
    Täytyy olla aika harvaan asuttua maaseutua jotta susi pääsee paikasta toiseen menemäti pihapiiriin.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Muistaakseni yksi susista ammuttiin Vuohiniemessä. Siellä kuului ulvontaa silloisen mökkimme pihaan jo 1980-luvulla. Vakituinen asuja kertoin talvella jälkiä nähdyn noin 500 m päässä olevan mäen päällä. En yhtään ihmettele, että siellä susia olisi ollutkin: korpea joka puolella. Pelkäämään en alkanut. Metsämiehillähän on omanlaisensa suhtautuminen susiin. Ovat kuitenkin sen verran harvianaisi, että verenhimo herää kun kuulee edes mahdollisuudesta päästä ”täräyttämään”.

  3. Yhdeksänkymmenluvun alkupuolella, kiertelin kaatopaikkoja ja keräilin kaikenlaisia kivoja hyödykkeitä talteen joita kulutushuumassaan ihmiset sinne viskelivät. Kerran sittn jo yön pimeyden jo tultua, menin Kiteen kaatopaikalle, jätin auton parkkiin portille ja otin tilleylampun ja kelkan mukaan ja hiippailin penkalle tonkimaan romuja.
    Jonkinaikaa siinä keräiltyäni tilleyn valossa aarteitani, tuli sellainen tunne, että nyt joku on selän takana!

    Kun käännyi katsomaan niin siinä6-7 metrin päässä oli ”koira” mutta kun tarkemmin katselin sitä, niin hoksasin ettei se koira ollutkaan vaan , semmoinen n. 50 cm säkäkorkeudeltaan oleva naaras-susi. Siinä se vaan minua katseli ihmeissään että mikähän otus se tuo on?
    No mä hoksasin heti mitä sillä oli mielessä. Siinä penkalla oli nimittäin teurasjätekasa, ja sehän oli tullut katsomaan olisiko mitään purtavaa mahdollisesti löytynyt sieltä.
    Siihen aikaanhan teurasjätteitä sai viedä kaatsille ihn noin vaan..

    Minä tuumailin rauhallisesti sudelle, että ”sä olet tulossa apajille, joten siitä vaan mene ottamaan ihan kaikessa rauhassa, ei mua tarvitse pelätä, itseasiassa mä olenkin jo lähdössä täältä pois, kerään vaan kamppeeni, niin kohta voit mennä sakin sun omien aarteittes kimppuun”. Susi vaan kallisteli päätään yrittäen ymmärtää mitä mä sille höpöttelin…
    No mä käännyin ottamaan kamat ja kun käännyin takaisin pois lähteäkseni, niin susi olikin hävinnyt, mutta erään pikku kumpareen päällä kiilui silmäpari tilleylampun loisteessa.

    Porttia kohti mennessäni, en voinut vastustaa kiusausta hieman ulvoa, ja kohta toinen vastasikin minulle.

    Siitä hetkestä lähtien sudet ovat olleet minulle rakkaita!

    Ps. Valitettavasti tämäkin susi sittemmin kohtasi matkansa pään eräänä kevätalvisena yönä, aivan siinä kaatopaikan lähellä, kun joku innokas pyssy”mies” sen salapassistaan kaatoi, aikoen tehdä siitä täytetyn maskotin olohuoneeseensa.
    Mutta hänpä saikin sakot ja menetti pyssynsä valtiolle, mikä olikin aivan oikein!

  4. Kerran sitten kesällä -97 olin aikeissa koirani kanssa mennä Savonlinnan Simpeleensalolla sijaitsevalle kalaisalle lammelle ongelle, että saataisiin hieman särvintä työttömän pöytään.
    Silloinen Sanna koirani, joka oli entisen rajakoiran jälkeläinen ja sillä oli perintönä saatu ominaisuus, että se meni aina edeltä jonkin matkaa ja palasi aina ilmoittamaan onko tie selvä.

    Niin sitten mentiin polkua pitkin lammellepäin, Sanna edellä tiedustelijana ja minä onkivehkeiden ja eväiden kanssa perässä, sitten erään kumpreen päältä Sanna porhalsi jalkoihin pyörimään ja alkoi vikisemään , että lähdetään pois ja äkkiä… Minä että mitä nyt ja menin katsomaan. Kun pääsin kumpareen laelle niin sieltäpä näinkin ettei nyt lammeelle olekaan asiaa tätä polkua pitkin. Oli nääs polulla tulossa vastaan karhuemo kahden poikasensa kanssa, no tuuli onneksi kävi karhuista minuun päin joten käännyin äkkiä ympäri ja kuiskasin Sannalle että myt me lähdetäänkin kotiin …ja justiinsa.
    Ei tarvinnut Sannaa kahdesti käskeä Sanna näytti tien autolle ja minä määräsin vauhdin.
    Kyllä,………. kyllä pelotti, se on ihan vissi juttu.
    Ei ole pentujensa kanssa liikkuvan karhuemon kanssa mukavaa joutua painiotteluun, siinä voi saada muutaman korvatillikan eikä ne ole lempeitä läpsäytyksiä….

    Mutta mettämiehille en karhuista puhunut yhtään mitään, sen verran fiksu olen kuitenkin, että kunnioitan myös karhujen oikeutta elää maan päällä.

    Että Semmoisia………..

  5. Aikoinaan opetettiin jopa koulussa lapsille että metsässä Tapion mailla, pitää liikkua hiljaa ja rauhallisesti.
    Mutta se on kylläkin väärin opetettu !

    Metsässä liikkuessaan pitää pitää ääntä, vaikka rallatella jotain tai muuten pulista vaikka itsekseen, ei nyt huutamaan tarvitse ruveta, mutta jos osaa vihellellä niin ehkä sitäkin sitten.
    Ja miksikö?
    No esim jo nyt sattuu niin että on lähistöllä vaikkapa karhuja tms. niin ne hoksaa että nyt sieltä on joku tulossa ja osaavat häippästä piiloon. Karhulla on huono näkö, mutta sen kuulo- ja hajuaisti on todella hyvä. Kun se kuulee metsässään liikuttavan ja mahdollisesti haistaakin, niin ei karhu nii pöljä ole etteikö piiloon mene tai häippäse paikalta vähinäänin.

    Jos joku on nähnyt metsäreissuillaan karhun yhden kerran, niin karhu on nähnyt sut ainakin sata kertaa, etkä sä tiedä siita asiasta yhtikäs mitään.

    Emännän kanssa viime syksynä marjametsässä, nähtiin karhunjälkiä ja muutama musta paskakasakin, emäntä alkoi tahtomaan että lähdettäisiin pois, niin minä sanoin hälle ettei me jälkiä ja paskakasoja olla ennenkään pelätty, eli ei lähdetä mihinkään näin hyvältä marja-apajalta.
    Varovaisuus-syistä kuitenkin siinä sitten keräilin maastopuvun takintaskuun koivuntuohia, kuivaa jäkälää ja kuusen alaoksia, ai miksikö? No tupakki mies kun olen niin tulivehkeet on aina matkassa, niin on hyvä olla sytykkeitäkin jos vaikka nostski pitää tehdä äkkiä.

    Se kuulkaa on sellainen juttu, että jos karhu alkaa rynnimään kohti, niin kun tekee notskit ja näyttää karhulle , että katoppa kuomaseni tätä, niin saattaa Otso ajatella pienessä päässään, että ”eikä, tuon on pakko olla Jumala, kun tuommoisia tekee” ja perääntyy takavasemmalle…

Jätä kommentti

css.php