Ottiko Sipilä Armeijakaverin Hommiin Maatalousministeriksi?

ILTALEHTI esittelee sivuillaan, uutta ministeriä joka on vaikka mitä, mutta ilmoittaa ammattikoulutuksekseen  maanviljelysteknikon arvonimen..?

Hieman tästä ministerin ammattikoulutuksesta ihmettelisin……
Maanviljelysteknikko on kouluasteen suorittanut henkilö.
Mv-teknikon arvonimeä saa käyttää kun liittyy jäseneksi mv-teknikoiden liittoon, ei se paljon muuta vaadikaan.
Tälläinen jäseneksi liittyminen ja titteleiden haaliminen on suosittua politiikkaan pyrkiville.

Tunnen Hartolassakin monia maanviljelysteknikoita, joilla ei ole maanviljelystaustaa lainkaan, useat heistä ovat mukana politiikassa.

Niillä hienoilla titteleillä ja arvonimillä voi sitten mahtailla rahvaalle joka ei välttämättä tiedä sitä mistä asiassa oikeasti onkaan kyse?
MV-teknikoista lisää tästä linkistä: http://www.mv-teknikot.fi/

Kun sitävastoin,

Agrologi on maatalousoppilaitoksen opistoasteen koulutuksen suorittanut henkilö.

Korkeakoulututkinnon samalta alalta suorittanutta kutsutaan agronomiksi.

Nykyinen agrologi on ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutusohjelman (240 op, 4v.) suorittanut henkilö.

Niin että kuinkas sen ammattikoulutuksen kanssa nyt olikaan? Onko sitä, vai tultiinko sitä valituksi ministeriksi noin niinkuin armeijakaveruuden ym strategisesti tärkeämpien perseennuoluominaisuuksien perusteella?

 

Kysyn vaan……

 

 

Että Sikäli…………

4 kommenttia artikkeliin “Ottiko Sipilä Armeijakaverin Hommiin Maatalousministeriksi?”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En tiedä armeijakaveruudesta, mutta vaikuttaa taustoiltaan olevan kunnossa. Tiilikaisen ”tähti” taitaa olla lakussa.

  2. avatar Magnus Stultus sanoo:

    Uudella maatalousministerillä on Pertunmaalla 70 lehmän maitotila, nuori vaimo on agrologi amk ja vaikka mitä. Mutta työt tekee tilalla virolaiset, kariloomade juhid ja grooms, tuhannen euron kuukausipalkalla, josta verojen ja maksujen jälkeen käteen jää, juuri ja juuri enemmän kuin suomalaiselle työttömyyskortistoavunsaajalle.
    Ehkäpä nyt tulevan hulppean ministerin palkan myötä virolais työntekijöidenkin palkkaa on varaa hieman nostaa, ainakin sellaiselle tasolle ettei ihan köyhyysrajan alle tarvitse, aina vaan kalliimmaksi muuttuvassa suomessa elää?
    Tiesittekö muuten että, vuonna 2011 Leppä oli eduskunnan eniten maataloustukea saanut edustaja.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    En ole kepulainen, kaukana siittä, kaipa Magnu Stultus tekee viranomaisille ilmoituksen Lepän ihmiskaupan mukaisesta toiminnasta, koska työntekijöiden palkat tuntuu tietävän, sehän on suorastaan kansalaisvelvollisuus ja erittäin paheksuttavaa. Tosin eipä tänne maanviljelyksen apumiehiä ja /tai maatalouslomittajia taideta enää saada muualta kuin Virosta tai muista entisen Itäblokin maista. Suomalainenhan ei halua haistella lehmänpaskan hajua kuin kotieläintiloilla ja sielläkin vain rajoitetun ajan. Lepän saamaan maataloustukeen tuskin on vaikuttanut Hänen kansanedustajuutensa, siihen lienee aika tiukat säädökset.

    VOisin käyttää nimimerkkiä: lehmän paskaa talikoinut (nuorena), mutta olkoon

  4. avatar Walkman sanoo:

    Maisteri ja Ministeri Tiilikainen oli ennen nimitystään eduskunnan pahimpia räksyttäjiä, suorastaan räyhääjä. Päästyään ministeriksi on ulkoinen tyyli ollut sivistyneempi Sipilän vaatimuksesta. Lisäksi Tiilikainen hankki uudet silmälasit jotka saivat hänet näyttämään jopa älykkäältä, ainakin hieman enemmän ”Microsoft” henkiseltä. Jotenkin huvittava yhdistelmä; maatalousministeri ja microsoft samassa persoonassa. Ehkä se on vain minun kuvitelma.

    Uusi maatalousministeri tietää myös omakohtaisesti kuinka kurjaa on nyt tämänkin hallituksen aikana maatalous”yrittäjän” elämä. Syy on aivan selvästi markkinataloudessa. Onneksi särvintä on tuonut eduskuntatyö. En epäile etteikö juuri tämä hallitus olisi se joka voi auttaa ahdingossa vai onko odotettavissa maatalouden suhteen vieläkin parempia hallituksia? Yritystä on ainakin hallituksella ollut. Erilaisia bioprojekteja on rahoitettu jo runsaasti. Entinen Risu-, turve- ja tuuliasiain minsteri hoiteli hakkuujätteet, kannot ja risut rahaksi jo aiemmin. Myös tuulivoimalan sijoittaminen omalle maalle tuo aika mukavasti apurahaa kurjuuteen jos tontti sattuu osumaan sopivaan paikkaan. Pari vuotta on vielä aikaa järjestellä asioita parempaan suuntaan ennenkuin saamme uuden punavihreän hallituksen + ärkope jonka agenda on aivan muualla kuin Itäsuomalaisilla tai Kainuulaisilla maitotiloilla. Ärkopeelle riittää kun Närpesissä ja Pohjanmaalla menee hyvin. Muusta Suomesta ei niin ole väliä. Rannikolla on vielä lisäksi suotuisat tuulet. Mitä tulee maataloustyössä ulkomaalaisille maksettavista palkoista niin tämä 6-7 euroa / tunti on aivan totta. Em. asian olen kuullut maatalouspiirejä lähellä olevista luotettavista lähteistä. Asiaan liittyy lisäksi myös huhu joka on sen verran arkaluontoinen, että en sitä lähde levittelemään kun en voi sitä mitenkään todentaa. Mitä tuohon palkkaukseen tulee niin sen saa kyllä ammattiliitot halutessaan selville. (Ehkä eivät pääse selvittelemään)

    Ministerin tehtävää pidän hallinnon alasta riippumatta vaativana. Niin paljon on hallinnon alaa ”suojaavaa” säädöstä, lakia ja asetusta tehty vuosikymmenten aikana. Lopusta pitävät huolen ko. ministeriön virkamiehet jotka on kaikki valittu tehtäviinsä ”sopivina”. Mitä sitten? Sitä, että kun ministerin kompetenssi, koulutus ja yleissivistys on vaatimaton suhteessa ministeriöiden henkilökunnan koulutukseen ja kokemukseen niin eikö tehtävästä tule aika rasittava. Ehkä näin on käynyt joidenkin ministerien kohdalla myös menneinä aikoina. Meillä virkamieskunta pysyy vaalien lopputuloksesta huolimatta. Koitan sanoa, että poliittiset ajatukset eivät välttämättä virkamiehen ja ministerin välillä ole aivan samanlaiset. En toki itsekään usko että näin olisi juuri maa-ja metsätalousministeriössä. (pitäisikö tässä olla vielä joku ”luonnonvara” mukana).

    Ehkä juuri persujen uusi ministeri, vaikka onkin maisterismiehiä pääsee kokemaan omakohtaisesti miltä tuntuu olla pomona sellaiselle henkilölle jota esimies vit….taa oikein kunnolla. Persu on nyt päästetty ”apurahapunavihreyden” kovaan ytimeen jossa yksikään hallinnon virkahenkilö ei taatusti ole persu, ei edes tunne ketään persua, ei ainakaan tunnusta. Mutta nyt tutustuu ja ihan työpaikalla. Mielenkiintoista. Kulttuurista tulee kunnon keskustelua, rutinaa ja ruikutusta jonka hoitaa suomalaiset totuusmediat. Ehkä tämä ei sittenkään ollut niin huono veto persuilta.

    Pieni tarina ja ihan tosijuttu jonka tapahtumat ovat -70 luvun alusta. Laurin kommentin viimeisen lauseen innoittamana ”orjuuteni” aikakaudelta: Jouduin lapsena / nuorena usein pakkotyöhön. Eräs homma oli vesijohtoputkilinjan rakennus suureen sikalaan. 2″ putkea vedettiin satoja metrejä seinille ja kattoon kiinnittäen. Sikalaan piti mennä hieman siedätyshoitoa mukaellen. Ensin pieni henkäys keuhkoihin jne jne. Sian paskaa oli paikoitellen 30 – 40 cm ja kerran sitä pääsi sitten saappaanvarresta sisään ”täysillä”. Onnekseni en kaatunut siihen turvalleni. Siivosin sotkun vaatteistani ja homma jatkui. Kyseisen tapahtuman viikonpäivä oli sunnuntai (pakkotyössä ei viikonpäiviä ihmetellä). Tilalla oli kyseisenä päivänä arvovaltaisia vieraita ja hieno päivällinen oli katettu tilan suureen juhlasaliin. Isäntä itse tuli sikalaan pyytämään pakkotyönjohtajan ja minut syömään. Se oli tällä tilalla tapana. Menimme sitten kutsusta tilan arkipäivinä käytettyyn ruokailutilaan, mutta siellä ei nyt ollutkaan kattausta meille. Mutta tämä isäntä tulikin pyytämään meidät sinne juhlasaliin. Hienot daamit iltapukuineen ja herrat tummine pukuineen siellä upeasti katetun pöydän ääressä valkoisten liinojen, kirkkaiden lasien, hopeiden ja kristallien loisteessa. Tarjoiluhenkilökunta mustine pukuineen ja valkoisine esiliinoineen valmiina aloittamaa tarjoilun olivat kuin jostakin lordien maailmasta ja me olimme Hämeessä. Siis päivällistä ei aloitettu ilman pakkotyönjohtajaa ja minua. Vieraat olivat joutuneet odottamaan meitä. Kun saavuimme saliin niin mukanamme tuli sellainen sianpaskan haju että, herrojen ja daamien ilmeet olivat näkemisen arvoiset vaikka käsitykseni mukaan haju ei ollut kenellekään kovin vieras. Toimme häivähdyksen heille kaikille tutun rahan alkulähteiltä. Minulla lahkeista märät housut jotka olivat olleet sianpaskassa vielä parituntia aiemmin mutta eihän se haju mihinkään ollut hävinnyt pesusta huolimatta. Tämä päivällinen on jäänyt mieleeni lähtemättömästi. Ruoka oli erinomaista ja sitä riitti. Jutun juju on siinä, että kyseinen isäntä halusi jostakin syystä vi…..la vierailleen, näille toisille suurtilallisille ja alan virkamiehille ja käytti meitä siinä apuna. Vieraiden joukossa oli myös eräs hyvin tunnettu henkilö jonka vasta vuosia myöhemmin ymmärsin olleen kyseisellä päivällisellä. Lisäksi on kerrottava, että tämä pakkotyönjohta maiskutteli, mussutti ja puhui ruoka suussa suorastaan brutaalisti. Tunsin jopa hieman myötähäpeää. Kun tilalla oli ulkomaalaisia vieraita käytimme arkipäivän ruokailutilaa. Orjuuden ajalta tarinoita riittää. Sopivassa asiayhteydessä lisää.

Jätä kommentti

css.php